Kamrater

Olin naapurin pariskunnan kanssa katsomassa ruotsalaisen teatteriseurueen pitämää esitystä Strindbergin Kamrater- näytelmästä. Meillä oli vapaaliput. Naapuri ja ehkä koko yleisö oudoksui ehkä vähän, kun kyseessä ei ollut hervoton komedia vaan siinä käsiteltiin miehen ja naisen valtaa liitossa. Mikä voisikaan koskaan olla ajankohtaisempaa.

Olen niin vähän ollut viime vuosina katsomassa elävää teatteria, niin että se tuntui kovin intiimiltä hyvässä mielessä.

Oli myös mukava käydä esityksessä perinteisessä Vrethallassa, aivan museon vieressä. Olen käynyt siellä luovuttamassa verta, mutta teatteritilana se on juuri paljon ollut. Olen lukenut talon historiaa, koska kesällä pitämieni opaskierrosten päähenkilöt tekivät toisen elämäntyönsä juuri tuossa nuorisoseurassa. Heidän kuvansakin olivat kunniapaikoilla sekä talon edessä että näyttämön molemmin puolin.

Illalla oli kosteaa lämpöä ilmassa. Mieleni teki mennä uimaan, mutta aikataulu ei juuri sallinut. Toivottavasti tänään tulee ilmoja. Katsoin vähän olympia-avajaisia, mutta nukahdin. Katsoin sitten myös Tiibetin tilanteesta kertovan dokumentin, joka kertoi suuresta sorrosta. Olympialaisilla Kiina saa ehkä paljon PR:ää, mutta ei niistä julmuuksista niin vain eroon pääse. Itse Kiina ja sen kansat ovat nekin kärsineet kommunismin aikana suunnattomasti. Samaan aikaan patriotisismi kuitenkin kukoistaa ihan fiksujenkin ihmisten parissa. Teollisuuden ja elintason nousu sen ovat nostaneet.