Juutalaisäiti

Tytär purki sydäntään. Loma äidin kanssa oli ollut, kuten pelkäsin, vaikea. Ex vaimoni on kuin tyypillinen juutalaisäiti, sellainen kuin hänet esitetään pahimmissa kuvauksissa. Hänestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Onnen tunne valtaa aina mieleni, kun huomaan mistä olen säästynyt, vaikka menetetyt vuodet tietenkin aina korpeavat. Kaikki ei tietenkään ollut hänen syytään vaan omat heikkouteni siinä myös jylläsivät. Tytär parka, kun osa hänen perintötekijöistään tulee äidiltä. Onneksi hän on luonteeltaan toisenlainen, mistä hyötyy ennen kaikkea perhe.

Vaikka tällaiselle ei saisi nauraa, en voinut olla sitä tekemättä, kun kuulin, mitä vanhempi lapsenlapsi oli viattomuuttaan sanonut: "Meidän on kai tapettava mummi." Kyllä se tytärtäkin nauratti, vaikka hän oli tietenkin huomauttanut, ettei sellaista saa sanoa. Onneksi hän on lapsi ja katsonut liikaa tv:n piirrettyjä, olisi kamalaa jos hän isona suhtautuisi kevyesti ihmiselämään. Onhan mummilla tietysti hyviäkin puolia - jos suurennuslasilla katsoo nimittäin.

Kun aurinko alkoi paistaa, pääsin uimaan. Vesi ei ollut kylmennyt liikaa ja järvi oli yhtä ihana kuin ennenkin. Hirvikärpäsiä oli jo ilmassa ja niitä sai poimia kotona pois. Tein myös pyörälenkin.

En ole varma, olenko täysin selvillä Gruusian asetelmista, mutta on todella epämiellyttävää tuo Venäjän asenne ja pommitukset ja puheet rauhaan pakottamisesta. Ei ole mukavaa nähdä venäläisten levittäytymistä myöskään omaan maahamme, kun takana on kypsymätön suurvalta, joka saattaa ruveta esittämään vaatimuksia vähemmistön suojelemiseksi. Baltiassa tilanne on pahempi; meillä ei tietenkään ole juuri mitään merkkejä ja ihmisinä venäläiset eivät ole sen kummempia kuin muutkaan, on hyviä ja huonompia. En tiedä, mitä Gruusia olisi voinut tehdä toisin, ehkä jotakin. Panun palstoilla on hyvää taustatietoa.