Minulla oli vain yksi opastus ja sekin ruotsinkielellä. Pahaksi onneksi opastettavat olivat käyneet jo neljä kertaa museossa enkä voinut ajatella samanlaista rämssyä kuin ensikertalaisilla. Ei siinä mitään, opastettava kiitti miellyttävästä opastuksesta, mutta itse pohdin, löysinkö heille mitään uutta.
Huomasin myös, että minun yksioikoisuuteni ei ole kassalla mikään etu. Vaikka artikkeleita ei olekaan valtavasti, pitää tietää mille koodille ne lyö. Ja eihän asioita opi ensimmäisellä kerralla ja jos joku vain näyttää. Hinnat eivät tietenkään istu päässä, eikä kassakoneen käyttö. Pankkikortin höylääminen ei sekään ole helppo juttu ensikertalaiselle. Toivottavasti en tehnyt virheitä.
Toinen opas kertoi hieman myytävistä tavaroista ja näytti miten ne toimivat, esimerkiksi lelut. On kovasti tärkeää, että näyttää toimintoja asiakkaille. Eräs vapaaehtoinen oli viime viikolla paikalla ja hän näytti kuinka kauppoja syntyy, jos asiakkaiden kanssa juttelee. Aion tosiaan yrittää toimia työnantajan etujen mukaan.
Oli paljon lapsia mukana Sagalundin työpajassa, joita on joka keskiviikko. Nyt oli tuohitöitä. Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, paitsi että kävin näppäämässä muutaman kuvan museota varten. Lapset olivat saaneet roolivaatteet ja he olivat kovasti söpöjä niissä.
Harmitti, kun ukkosta oli mahdollisesti luvassa ja lähdin autolla. Mitään sadetta ei tullut ja teki kipeää tankata, kun lasku meni yli 50 €:n. Ei niillä pensan hinnoilla kannata autoa pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti