Ingela Agardh on kuollut. Jahah, kuka hän oli? Aktuellt -toimituksen uutisankkuri.
Kaikkialta maailmasta on tuttua, että kiinnymme tv-kasvoihin, kun he lähes joka ilta tulevat olohuoneisiimme. Onhan meillä Suomessakin pitkä lista näitä. Minulla ei tällä hetkellä ole samanlaista tunnetta uutistenlukijoita kohtaan kuin oli Ingelaa. En muista koska hän tuli ruutuihin, mutta nuori hän oli ja varsin tavallisen näköinen, oikeastaan rosoinen naama.
Muistan joskus kun hän oli selvästi poissa tolaltaan, itkettyneen näköinen. Selitys tuli vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun selvisi, että hänen miehensä, suomalainen Veijo, oli ollut alkoholisti, tai sitten se oli sitä aikaa, kun syöpä ensi kerran ilmaantui. Tai ainakin oletan tämän selitykseksi.
Hänen matala äänensä ja myöhemmissä ohjelmissa, kun hän ei ollut enää uutiankkuri vaan veti muita ohjelmia, hänen naurunsa jäi mieleen. Siinä kaikui elämänkokemus ja kaiken voittava huumori.
Silti syöpä hänetkin vei, 59 vuotiaana, ikätoveri siis. Ulla-Carin Lindquist, Raportin ankkuri kuoli jokin aika sitten ALS-tautiin, joka vei liikkumiskyvyn kokonaan.
Tv-kasvojen tunnettuus on ehkä vähentynyt, kun tv ei yleensäkään ole samanlaisessa valta-asemassa kuin ehkä 70-80-luvuilla. Kanavia on paljon ja nyt voi seurata myös muiden maiden televisiota kuten nyt minä Ruotsin, netin välityksellä. Uudet mediat vievät myös ajastamme suuremman osan ja meillä on mahdollisuus myös itse tuottaa jotakin toisten nähtäväksi tai kuultavaksi.
Kyllähän tuota aikaa kaipaakin, sillä siihen liittyy jonnekin haipunut nuoruus ja terveys. Vaikka uhkia oli silloinkin tai varsinkin silloin, nyt ne ovat eriytyneet vielä pahemmiksi - vai onko vanhuus tuonut lisää pessimismiä, kun tuntee, että itsekään ei tätä palloa tule tallaamaan loputtomiin. Meille yksinäisille ihmisille tv-kasvot merkitsevät myös tavallista enemmän.
Ei näiden ikoneiden tarvitse loppujen olla mitään ylimaallisen suuria persoonallisuuksia, vaikka näin uskommekin. Jotenkin tuo media lataa heihin näitä ominaisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti