Nukahdan usein tietokoneen ääreen. Niin tapahtuu aika usein. Se johtuu mukavasta katseluasennosta tv-tuolissa. Olin väsynyt päivän haasteista kassakoneen ääressä ja lenkistä, johon sisältyi muutaman kilometrin kävely sekä uinti. Unohtui illan kofeniiniannos, joten täytyy tankata ennaltaestävästi nyt yöllä, jotten herää aamulla jomottavaan pääkipuun.
Kävelin aikamoista vauhtia ja kokeilin haikeana juoksuaskelia. Ne on jätettävä vähemmälle, koska painoa on liikaa. Jalka kuitenkin nousee, ja se tuntuu hyvältä. Työssä käytettävät hänkselihousut saavat aikaan vaikutelman mahakkaasta miehestä, mistä en pidä. Kymmenen kiloa vähemmän ja voisin juosta taas. Vaikka juoksemalla olenkin hankkinut sydänvian, se oli silti hyvää elämää, se muutaman vuoden periodi elämän keskipäivässä, jolloin juoksin päivittäin.
Ovat lapsenlapset sentään jotain minultakin perineet. Tytär kertoi, kuinka heidän jalkahikensä haisee. Itse pidän mieluiten sandaaleja juuri samasta syystä. Jo itse asiassa huomenna näen jo sankarit. Koska heillä on jo kaikkea ja muutenkaan en halua edistää alituista tavaroiden kertymistä, en taida viedä heille mitään, ehkä äidilleen jotain. Museopuodissa olisi kyllä mukavia leluja.
Näin kävijämittarista muutaman latauksen tästä osoitteesta, joka vaikuttaa jonkin verran sukulaissielulta. Bloginpidon alkuvaiheessa jokin misu kuvasi laatuani turhanpäiväiseksi törisijäksi. Ehkä se onkin sitä. Parempaan en pysty. Mutta minkä sille voi, että on keski-ikäinen ukonturjake, joka tekee tikusta asiaa. Tämä toinen äijä kirjoittaa mielestäni mielenkiintoisista asioista ja sujuvasti. Tällaisia olen toivonut enemmänkin bloginpitäjiksi; kaikki kunnia tosin myös naisille bloggaajina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti