Ideat hipaisevat, mutteivät hyödytä

Shoppailin uusia vaatteita Kemiön alennushallista, aivan uskomattoman halpaa. Ostin parit vaaleat kesähousutkin, jotka eivät vyötäröstä ihan mahdu, mutta elän toivossa, että ennen pitkää.

Opastin ensimmäiset ryhmäni ja mielestäni meni ihan hyvin, jotkut jopa aplodeerasivat ja sanoivat olleen mielenkiintoista, vaikka ryhmä oli korkeasti koulutettuja ja siten vaikeasti flirttailtavissa. Vanhat taitoni yhä toimivat.

Aion polttaa vanhasta tietokoneesta kuvat cd:lle ja viedä koneen korjattavaksi tai ainakin kysyä, kannattaako korjata tai vaihtaa vaikkapa työmuisti, jos se siitä on kiinni se ajoittainen katkeilu ja kaatuminen. Ehkä sisällä on pölyä tai vastaavaa. Minusta olisi mukava käyttää yhä vanhaa, muistorikasta konettani, vaikka minulla onkin tietokonevoimaa jo nyt ihan tarpeeksi.

Harmitti, kun kuulin Vallan Vaiheilla -ohjelmasta, että olin ollut ajan hermoilla, mutta silti niin mahdotonta saavuttaa mitään erityistä. Jos asuisi kaupungissa, olisi paljon helpompaa. Suvi Linden kertoi nimittäin, nettitalkkari-ideasta, josta siitä tietämättä kirjoitin paljonkin suunnitelmia. Oli kyse ikäihmisten auttamisesta nettimaailmaan ja vertaistuesta. Myös Enter- järjestö on hankkimassa projektia verkostoituen, juuri sellaista kuin uumoilin muutama kuukausi sitten. Olen usein huomannut, että minulla on ideoita, mutta ei kykyä päästä mukaan projekteihin ja saada ideoitani julki.

Matti Laitisen blogissa on muutamia linkkejä tietokoneasioihin. Tässä on itse keräämiäni. Painopiste on ikääntyvissä ja muissa aloittelijoissa.

Tuossa eilisessä lämpökeskuksessakin olisi suuria mahdollisuuksia sadoille maaseudun yrittäjille hoitaa haja-asutusalueilla sijaitsevien laitosten lämpöhuolto, varsinkin jos ne ovat olleet öljylämmitteisiä. Moni maanviljelijä saisi siitä oivan lisäbisneksen. Heillä on koneet jo valmiina ja mahdollisuus hankkia karkeaa polttoainetta. Olkiakin, vaikka välttämättä oljen poltto ei ole ekologista, koska oljen kerääminen köyhdyttää maaperää lopulta. Ruokohelpi olisi yksi mahdollisuus. Ne voisi paalata samoilla laitteilla kuin muut pyöröpaalit. Viljelijät voisivat käyttää sellaista puuta, joka ei muuten mene kaupaksi, myös pahvipaaleja ja muuta poltettavaa, risuista alkaen. Laitoksen voi ostaa kahtena pakettina, joka laivataan Tanskasta ja kuljetetaan kahdella rekalla paikalleen ja nostetaan nosturilla pystyyn betonialustalle ja yhdistetään putkistoon.

Tuollaisia yrittäjiä on jo ja asiasta on mietintöjä ja hyviä käytäntöjä valmiina. Yrittäjä voisi hankkia itse lämpökeskuksen ja hoitaa sen käyttämisen, hän voisi hoitaa jopa useampiakin laitoksia. Sopimuksen pitäisi olla aika pitkäaikainen. Yrittäjä investoisi itse laitteisiin, joten pääomaa tulee olla lähtöön. Hän möisi kiinteistölle lämmön ja omistajan ei tarvitsisi tehdä mitään, muuta kuin maksaa lasku, joka voisi olla huomattavasti alhaisempi kuin muut mahdollisuudet, öljystä puhumattakaan. Öljyn käytöstä on kuitenkin luovuttava. Polttoaine ei voi olla edullisempaa, koska sitä ei tarvitse käsitellä, ei hakettaa eikä pelletöidä ja tarvittava konekanta on usein jo olemassa maanviljelijöillä. Tuollaisiin laitoksiin voisi jopa ehkä yhdistää sähkön tuotantoa, mutta se on jo toinen juttu.

Lämpölähteistä puhuttaessa tulee aina mieleeni yleisesti sähköntuotanto ja erityisesti Stirling-moottori, joka on ollut lupaus jo yli 120 vuoden ajan. Sillä pystytään teoriassa kehittämään voimaa kaikkein tehokkaimmin. Moottorilla voi pyörittää generaattoria, joka tuottaa kallisarvoista sähköä. Olen kuullut puhuttavan, että näitä stirlingeitä on käytössä jo kehitysmaissa pilvin pimein. Olen nähnytkin yhden sellaisen Tanskaan tuotuna. Missä vaiheessa tuo kuuluisa moottori oikeasti on, en tiedä. Tästä linkistä luin, että Ruotsissa on tehty stirlingillä ja pelleteillä toimivan mopoauton prototyyppi.

Tuollaisessa lämpölaitoksessa stirling pyörittäisi generaattoria vain osan vuorokaudesta, niin kauan kuin vettä lämmitetään lämminvesitankkiin. Sähkön myyminen verkkoon edellyttäisi saksalaistyyppistä syöttötariffia eli takuuhintajärjestelmää, jota kuulemma Suomessakin pohditaan.