Vielä reilun viikon saan nauttia päiväkävelyistä. Sitten alkaa työssäkäynti minullakin. Hienon leppeä päivä. Sain ehkä 15 vuotta sitten lahjaksi ranteisiin kiinnitettävät käsipainot. Vasta nyt huomasin, että olen yrittänyt laittaa niitä väärin päin päälle, siksi se on ollutkin niin hankalaa ja käyttö on jäänyt nollille. Kuinka monta kiloa olisinkaan ehtinyt liikuttaa tänä aikana ja vahvistaa käsiä, jotka jäävät vähemmälle harjoitukselle kävelyssä.
On ihan mukavaa päästä taas töihin, vaikka ansiot jäävät vähäisemmiksi kuin ansiosidonnainen. Ja ennen kaikkea työmatka houkuttelee. Nyt voin taas hyvällä syyllä pyöräillä tuon matkan ja saada liikuntaa ilmaiseksi. Aion yrittää aloittaa uimakauden varhemmin tänä vuonna enkä vasta heinäkuussa ja käydä töitten jälkeen järvessä.
No tietysti myös houkuttelee itse työ, joka kuulostaa kiinnostavalta ja sitten ne kaikki työelämään kuuluvat kiemurat, ihmisten tapaaminen ja kaikenlaiset ihmissuhdeasiat. Saa taas olla äänessä ja yrittää valloittaa ihmisiä. Opastaminen kuten opettaminenkin on eräänlaista myymistä ja flirttailua, osallistujat pitää saada puolelleeen ja ajattelemaan, että tästä he jotakin saavat ja oppivat, vaikka sitten kotona tulisikin mieleen, että mitä, eikä itse asiassa muista mitään. Sama on usein jopa uutisten ja tv-ohjelmien kanssa, joista ei tunnu jälkeen päin muistavan mitään. Olemme kyllästettyjä tiedolla, faktoilla, mielipiteillä. Jotenkin pitää yrittää koskettaa ihmisen sisäistä maailmaa, antaa samaistumisen elämys ja kohtaaminen siihen ihmisenä olemisen arvoitukseen, joka kaiken aikaa on olemassa.
On puhujia, jotka ihan hyrisyttävät kuulijoita vaikka sisältö jäisikin retoriikan varjoon. Sellainen oli esimerkiksi poliitikko Väinö Leskinen. Myös pappien leipälaji tämä on. Mielellään siinä saa olla sisältöäkin ja ehkäpä pitääkin, jotta kuulija jotakin tuntisi saavansa.
Olin suunnitellut pistäytyä jälkikasvua katsomassa, mutta ei, pitää alkaa töihin. Tulevathan he sitten kesälomalla. Tänä vuonna olisi tarkoitus kiertää Saariston kehätie, lopultakin - ja autolla, mutta onhan sekin jotain. Turussakin olisi vaikka kuinka paljon nähtävää ja tehtävää.
Tytär on päässyt toisesta karsinnasta veturinkuljettajakoulutukseen ja hänellä on hyvät senssit, koska on nainen ja seudulta, josta ei ollut hakijoita. Hän pärjäsi hyvin psykologisissa testeissä, joissa koeteltiin simultaanisuutta. Veturinkuljettajan pitää osata valita olennainen ja tehdä useita asioita yhtä aikaa. Luulisi, että naiset ovat siihen jopa soveliaampia. Vielä on jäljellä yksi karsinta. Koulutus kestää vain 6 kk ja on palkallinen ja työ on valtiollinen ja vaikuttaa hyväpalkkaiselta.
Ainoa tietenkin on, miten selviää jos joutuu onnettomuuteen, esimerkiksi kohtaamaan itsemurhan tekijän. Tytär toistaa oikeastaan äitinsä uraa. Hänkin oli ns. akateeminen, mutta vaihtoi käytännön töihin ja sellaiseen, joka aikaisemmin oli tyypillisesti miehinen, eli metsätöihin. Hän oli jonkinlainen työnjohtaja. Minua kiusaa yhä, kun hän tulee neuvomaan esim. moottorisahan käytössä. Nyt hän on jo kauan ollut eläkkeellä auto-onnettomuuden seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti