Lainasin kirjastosta muutaman kirjan ja jäin lukemaan eräänlaisia, Bruno Bettelheimin muistelmia, jotka näyttivät ihan uusilta. Kysessä onkin uusintapainoksien uusintapainos. Muistelmat ne eivät ole, mutta kylläkin muistoja.
Tuo maineikas psykoanalyytikko päätti itse päivänsä vanhuudenheikkouden kynnyksellä, jotta ei tarvitsisi alistua nöyryytuksiin. Minulle Bettelheim on jotenkin tuttu satujen merkityksen korostajana.
Hän kertoo pikantteja yksityiskohtia psykoanalyysin luojien persoonista ja kyseisestä ajanjaksosta. Vaikka olen koulussa lukenut historiaa siinä kuin muutkin, Bettelheimin alustus Itävalta-Unkarin suuruuden ajan loppumisesta ja koko tilanteesta Wienissä Freudin aikoina, oli -ei ehkä uutta, mutta valaisevaa. Itävalta menetti merkityksensä johtavana saksalaisvaltiona 1800-luvun aikana. En tullut esim. ajatelleeksi aluemenetyksiä esim. Pohjois-Italiassa. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttamat menetykset ovat vähän tutumpia, mutta kieltämättä kuitenkin hämäriä nekin. Kouluhistoriassa nuo mullistavat tapahtumat sivuutettiin kai maininnalla, kun omassa maassakin oli mullistuksia riittävästi. Keisarin itsensä perhe oli varsin dysfunktionaalinen, jos sen ilmaisee sievästi. Keisarinna oli hysteerikko kuten tuohon aikaan varmaan olisi sanottu ja keisari työnarkomaani.
Bettelheim kertoo esim. Jungista, että hän oli erotomaani (erääällä tapaa) ja kehitti rakkaussuhteen potilaaseensa Sabina Spielreiniin, josta itsestäkin tuli psykiatri, ensimmäinen naispuolinen psykoanalyytikko. Hän muutti sitten takaisin Venäjälle ja katosi Stalinin vainoissa, kertoo B, mutta Wikipedian mukaan natsien murhaamana. B:n mukaan hän kuitenkin antoi Jungille monia tämän keskeisiä käsitteitä. Inhimillistä porukkaa nuo psykiatrit. Tänä päivänä he saisivat varoituksia ainakin tai heidät potkittaisiin virasta tuollaisten etiikkarikkomusten takia, mutta nuo veitikat perustivat koulukuntia. Freudista itsestään on aina kerrottu juttuja eikä Bettelheimkaan ole niiltä säästynyt. Kun, ilmeisesti Jungin vaimo oli kirjoittanut nimettömän ilmiantokirjeen Spielreinin äidille ja tämä konfronteerannut Jungia, niin hän sanoo, että teknisesti Sabina ei ollut hänen potilaansa, koska hän ei ollut ottanut maksua. Ja sitten hän vaati maksua ja sanoi jättävänsä tyttären rauhaan.
Nämä Kanerva-jutut taitavat olla liian pieniä silakoita joulukaloiksi, kun vertaa isoihin poikiin.
Luin myös netissä olevaa kirjaa, Wikiworld, avoimesta oppimisesta mm. netissä. Kunpa vain omistaisi ymmärrystä enemmän. Tieteellinen tyyli on raskasta ja vielä ulkomaan kielellä. Ymmärsin kuitenkin, että siinä puhuttiin ainakin siitä, että koulussa oppiminen alkaa olla murto-osa siitä oppimisesta, mitä oikeasti tapahtuu ja aika vanhanaikaista sitä paitsi. Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia, tätä tiedemiehet pyörittelivät hienoin sanakääntein, että naiivisti oletettaisiin, että kun on olemassa niin hienot työkalut kuin netti ja sen sosiaalisen median työkalut, että siitä vain ja poistetaan koulut. Periaatteessa kaikki hienous on olemassa, me emme osaa ja pysty sitä käyttämään.
Opeblogissa ja muissa blogilistoillekin päätyneissä julkaisuissa näistä uusista mahdollisuuksista kerrotaan. Ne voivat olla suurten muutosten airueita. Yksi on myös, minua miellyttävä Kotioppijat- blogi, jossa perheenäiti mukavalla tavalla kertoo, mitä kotona puuhataan oppimiseen nähden.
joo joo mies tämä maalainen.
VastaaPoista