Hyvä idea käväisi lähellä

Pidän kovasti radiosta ja onnittelen itseäni, kun osasin luopua televisiosta. Yhden ihmisen aika ei kaikkeen riitä. En silti pysty lukemaan samaan aikaan ja pitämään radiota päällä, olen kai aika yksikanavainen. Lisäksi olen ottanut käyttöön Linkolan ohjeen ja yritän tulla toimeen vanhalla. Otin hyllystä vanhoja Suomen Luonto -lehtiä ja luen ihastellen hyvin kirjoitettuja juttuja ja katson upeita kuvia. Sama juttu National Geographicsin kanssa. Olen lopettanut uusien lehtien tilaamisen ja luen vanhoja. Uusi ja suomenkielinen NG ei ole tavallista lehteä kummempi, mutta vanhoissa englanninkielisissä on tyyliä. Ilmeisesti sitä ei työssä käydessään mitenkään ole ehtinyt perehtyä kaikkeen ja on työntänyt syrjään tai sitten muisti on tehnyt tepposensa, koska niin paljon on uutta. Olen muutenkin museoon sopiva, sillä idolini ovat tällä hetkellä Sagalundin N.O. Jansson ja Adèle Weman. Heissä oli tyyliä myös. Heistä minun pitää myös osata kertoa kävijöille.

Radiosta kuului jossakin ohjelmassa, että on ollut menossa projekti, joka on lähtenyt siitä, että Italiassa on keksitty, että parhaat ikäihmisten opettajat tietokoneasioissa ovat pojanpojat (ja tytöt). Projektin nimikin on Grandparents and Grandsons. Se on eurooppalainen projekti, jota Suomessa on pilotoitu Kuopiossa. On laadittu hienoja alkeistason oppimateriaaleja ja manuaaleja, jotka ovat vapaasti netissä saatavissa. Ne liittyvät eKansalaisen opintoihin. manuaalit ovat sivupalkissa ladattavissa PDF- muodossa.

Minulle tämä on hieman haikeaa, sillä muutama viikko sitten innostuin ihan itse asiasta, siis seniorikansalaisen nettitaidoista ja kävin parillakin yritysneuvojalla yrittämässä saada neuvoja, miten eteenpäin idean kanssa. He antoivat vain lämmintä kättä ja pitivät kyllä ideasta. Tosin sillä ei olisi ollutkaan kantavuutta, koska Kuopiossa ne ovat tehneet kaiken ja paremmin. Ammattikorkeakoulun savvoo puhuvia oppilaita, jotka olivat tutoroineet vanhempia ihmisiä, haastateltiin, ja oli mukava kuulla savonmurretta ainakin.

Ei se ihan yksi yhteen ollut oman ideani kanssa, mutta paljon siinä oli samaa. Näinpä, että pystyin kuitenkin synnyttämään ajatuksen, jolla oli kantavuutta - tosin toiset olivat ehtineet sen toteuttaa. Toivottavasti tuo tavallisten ihmisten tutorointiajatus leviää muuallekin Suomeen, sillä se on tosi hyvä. Siinä on paljon itseopiskelumahdollisuuksia ja se rakentuu vapaaehtoistyölle, parhaassa tapauksessa tosiaan isovanhempien ja lastenlasten välillä.