Heti kun eilen oli koleampaa, mieli oli myös. Silti on mukava elää maassa, jossa on kontrasteja. Alituisessa lämmössäkään ei olisi kiva olla. Juon joka toinen päivä pienen kupillisen kahvia. Siitä ei vielä tule riippuvuutta, mutta saan joka toinen päivä tarmonpuuskia.
Lenkkitien varrella on lähes kauttaaltaan valkovuokkometsiä. On jotenkin vertauskuvallista, että kauneimmat paikat ovat ryteikköisiä. Ehkä kauneuden esiintyminen ja kokeminen vaatii ryteikköjä taustakseen.
Katsoin taas Ruotsin tv:tä. Kaksi jaksoa 9 A:sta. Olen kyllästynyt siihen iskulauseeseen, että luokasta on tarkoitus tehdä "yksi Ruotsin kolmesta parhaasta". Sitä toistetaan alituiseen ja käytetään halpoja psykologisia konsteja. Oppilaat ovat kyllä parantaneet suorituksiaan ja olemistaan kovasti ja uudet opettajat ovat oikein hyviä. Ennen ohjelmaa luokka oli ihan tavanomainen yhdeksäsluokka, nyt oppilaat tuntevat olevansa staroja ja ovatkin. He ovat saaneet huomiota ja kukoistavat. Heihin on satsattu ja he ovat kasvaneet korkoa. Siinä on taas uusi esimerkki siitä Hawthorne- efektistä.
Se mikä uusien opettajien asenteissa ei ole minusta miellyttävää, on että he mollaavat sitä, mitä oppilaat olivat aikaisemmin, siis suurentelevat omaa merkitystään. Sama mekanismi kuin missä tahansa käännytyksessä: Katso kuinka hyvä ihminen olet nyt ja kuinka huono aikaisemmin. Oppilaat saavat suitsutusta.
Onhan tässä paljon opiksi otettavaa: Vaatimukset eivät ole pahasta. Jokainen tarvitsee huomiota ja kiitosta. Muutos ja vaihtelu ovat hyvästä.
Uutta blogilistaa rustataan kuulemma. Siitä tulee varmaankin ihan hyvä, mutta varmuudella kompromissi, joka saa aikaan tyytymättömyyttä. En ole jaksanut esittää yhtääntoivomusta itse kehitysblogiinkaan. Yksi hurskas toivomus olisi, että sinne voisi ilmoittaa löytämiään blogeja listan ulkopuolelta, ei mitään typerää ilmausta niiden omistamisesta. Kyllähän niitä pystyy seuraamaan uutistenlukijalla, mutta huomasin itsestäni, ettei se minulta onnistu. Keräsin hyvän listan, mutta en ole jaksanut sitä seurata; se paisui heti liian isoksi. Nykyisen blogilistan oma suosikkilista on siinä mielessä hyvä, että se on niin niukka. Eikä päivittyneitä tarvitse klikata, jos ei ehdi.
Aina tulee eteen oikein hyviä blogeja, joiden soisi olevan listalla. Yksi näkökohta on tietysti se, että nykyisellään saattaa olla masentavaa, että listan mukaan blogi ei eläisi, vaikka kävijöitä olisikin. Näen suuren joukon erittäin hienoja blogeja, mutta niitä ei ole tilattu listalta, eikä ole muka kävijöitä. Ne ehkä vaikuttavat omissa organisaatioissaan ja ammattipiireissään. Yksi sellainen on Oraakkeli, joka on startannut niin aikaisin kuin 1993. Oli minulle yllätys, että Pyra Laboratories, vai mikä se oli, joka ko blogipohjan aloitti, aloitti sen jo noin aikaisin tai vielä aikaisemminkin. En ole vielä ehtinyt Oraakkelia paljon lukea. Viimeisimmissä jutuissa oli kertomus mm. opettajien muutosvastarinnasta. Etelä-Savossa hankittiin kouluille videolaitteistot EU-huumassa, mutta opettajien muutosvastarinnan edessä ne jäivät käyttämättä ja vanhentuivat. Sama se varmaan on tietokoneiden kanssa takana ja edessä vielä suuremmassa määrin.
Ehkä tuo blogilistan olemus karkoittaa. Siellä on monia seksuaalisuuteen pohjautuvia, huonoon makuun ja huonotapaisuuteen liittyviä julkaisuja, jotka sinänsä joskus ovat ihan piristäviä joskus. Käsityöblogit ovat ihan ok. myös ja nättien nuorten tyttöjen pitämät muotiblogit, jotka ovat nousussa. On jollakin tavalla epäreilua, että tuollaiset blogit, joita kirjoittavat alojensa huippuasiantuntijat, yliopistojen ja muiden oppilaitosten opettajat jne ovat siinä samassa joukossa. Toisaalta se on myös mukavaa ja demokraattista. Minä itse, joka olen useimmissa asioissa keskinkertainen tai alempi silti pärjään mukavasti näkyvyydessä ja lukijoita tai ainakin kävijöitä on päivästä päivään suuret joukot. Kuitenkin kuulun itse asiassa syrjäytyneisiin. Ehkäpä blogiasioissakin kontrastit ovat hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti