Kolme filmiä

Tänään oli vuorossa ensin Colorado Avenue. Aluksi ajattelin, että tämähän vain historian kuvitusta. Kuvat olivat kauniita, amatöörinäyttelijöiden kasvot herkkiä. Elokuvaa varten rakennettiin Uusikaarlepyyhyn mm. päähenkilön maalaiskauppa, joka filminteon jälkeen on jäänyt hyötykäyttöön. Kaikki oli ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ominaiseen tapaan hienosti ja aistikkaasti rakennettua. Puvut ja muutkin lavasteet samoin. Tämän jälkeen lainaan ehdottomasti Lars Sundin romaanit.

Kyllä siinä oli myös tarvittava draamallinen juoni, rakkaustarina, jännitystä, mm. kansalaissodan sekä kieltolain ajoilta. Muistan joidenkin arvostelijoiden moittineenkin filmiä vähän tylsäksi, mitä se ei mielestäni ollut. Ainakin minulla tämä elokuva painoi enemmän kuin Lauri Törhösen Raja, johon oli kerätty paljon enemmän jännitystä ja väkivaltaa. En tiedä kuinka tarkkaan se kuvasi rajan muodostamista, oliko se tuollaista kaaosta. Rajakomendantin esikuvana piti olla Jörn Donnerin isä Kai. Saattaa olla että filmi on tehty hieman laskelmoiden suurelokuvaksi, mutta taitavasti, täytyy myöntää.

Kolmantena oli ruotsalaisen Roy Anderssonin Du Levande. Hänen viimeaikainen tyylinsä on muodostunut tavaramerkiksi ja monet hänen mainoksensa ovat tuttuja minulle, mm. eräästä vaalitaistelusta. Hänen kuvansa ovat harmaan sävyisiä, niistä tulee kafkalainen tunnelma. Miljööt ovat kolkkoja, mutta niissä on jotain arkipäivän kauneutta. Yhtään tunnettua näyttelijää en tunnistanut, ihmiset ovat juuri sen kaltaisia kuin ihmiset kadulta ovat, lyhyitä, lihavia, harmaita ja nukkavieruja. Musiikki, oli olennaisena osana, mukana oli mm. tuuba ja patarumpu. Varsinaista juonta ei ehkä ollut, unenomaisuus, surrealismi oli vallitsevana. Katseet, avatut ovet ja ikkunat. Mutta saamarin hauska filmi se oli, onneksi jäin katsomaan. Siinä oli jotain samaa kuin modernissa taiteessa, jonka jokainen voi käsittää omalla tavallaan.