Lunta satoi, mutta se suli pian pois. Ajoin autolla kylälle ja kävin työkkärissä, jossa tehtiin uudenmuotoista työnhakusuunnitelmaa. Se on sopimuksen muotoinen ja täytyy sitoutua johonkin ja tehdä se, muuten joutuu toimikuntaan. Ihan hyvä ja kannatettava, pieni ryhdistäytyminen. Kerroin, että olen hakenut monia työpaikkoja ja parin hakuaika on juuri loppunut. Yhdestä aikaisemmasta tuli juuri tieto: 60 hakijaa, ei mitään mahiksia. Työkkärissä oli tehty huonejärjestelyjä, rakennettu uusi huone vetämällä yhteen paikkaan seinä. Vuokraavat kuulemma pari entistä huonetta pois, jos vain voivat.
Autossa oli taas äkkinäinen hengettömyys, mutta yhtä selittämättömästi se taas starttasi. Ostin kala-autolta paitsi herkullisen savustetun lohipalan, myös pienen mateen. Myyjä sanoi saavansa niitä melkein ilman, kun kalastaja ottaa vain mädin. Saparo-kirppiksessä oli taas uutta tavaraa. Mielestäni siellä vaihtuu tavara paljon, koska pitäjä on kompuksessa kaverin kanssa, jolla on huutokauppatoimintaa. Ostin kaksi pientä lasipulloa, yht 3 €. Ne ovat aivan samanlaisia kuin se, jonka ostin joskus Tampereen Pispalassa Irja Lastusen kaupasta. Hän oli hieman erikoislaatuinen nainen, josta Hymy-lehtikin teki juttuja. Lastusen antiikkauppa Pulterin vieressä oli tunnettu maamerkki, samoinkuin sen saapashousuihin ja saappaisiin pukeutunut pitäjä. Saako tänne tulla vähän kattomaan, kysyimme. Lastunen melkein suuttui, vai katsomaan. Joo tarkoitus on jotain ostaa, jos sopivaa löytyy, sopersin, ja emäntä tuntui jo leppyvän. No ostaa, se on eri asia. Löytyi vain pieni pullo parilla kympillä. Siinä on hiottu korkkikin. Nuutajärven hajuvesipulloksi Lastuska sitä kutsui. Netistä ei löytynyt kuvaa, mutta kolme euroa on tosi vähän kahdesta sievästä pullosta. Etikkapulloiksi niitä kutsuttiin Saparossa. Minusta näyttää, että ne ovat puhallettuja, massaan on jäänyt muutama tunnelmallinen kuplakin.
En ruvennut nylkemään madetta vaan aukaisin mahan ja keitin sopaksi. Hyvää tuli kuin mikä. Olen joskus nylkenytkin mateen, mutta mitä sitä turhia. Nuoremmista made tuntuisi limaisuudessaan inhottavalta. Mahasta löytyi herkullista tavaraa, maksaksi minä sen tulkitsin, mutta paljon sitä oli. Laitoin senkin soppaan. Toivottavasti keitin tarpeeksi pitkään, sillä mateessa voi olla loisia.
Muistan kuinka veli-Pekka toi Korussalmelta paljon mateita oltuaan siellä metsäpalstalla savotassa. Hän asui paikallisen mökkiläisen luona kortteerissa. Myöhemmin hän rakensi kahden muun talollisen kanssa hienon hirsikämpän, joka varmaan vieläkin on olemassa siellä Jeesiöjoen varrella, joen takana. Kämpän piisi oli suoravetoinen, eikä siellä meinannut millään pysyä lämpö, mutta tunnelmallinen kämppä oli, paksut hongat salvettuna, leveä ritsi ja onneton takkakin oli kyllä kaunis.
Kyllä mateen mäti oli hyvää ja mateita keitettiin kuorittujen pottujen päällä, voin kanssa. Parempaa ruokaa ei olekaan kuin kalapottu. Mateet sätkivät vielä pitkään kuivallakin.
Kun ajoin kotiin päin alkoi puristaa taas rinnasta. Onneksi tiedän jo monen vuoden takaa, että vettä juomalla se lähtee ja niin tekikin.
Katselin netistä vähän, mitä Matt Savinarista on sanottu. Hänen teesinsä ovat jo muutaman vuoden takaisia, mutta ainakin pintanäkemyksellä, mies on otettu vakavasti. Tässä on muutamia linkkejä. Yhdessä puhutaan mm. siitä, että hänellä ei juuri ole pelastussanomaa vaan tulevaisuus vaikuttaa synkältä.
Totta on myös, että valmistautuminen jollakin tapaa olisi hyväksi, oppia elämään vähemmällä, viljellä puutarhaansa. Ekoyhteisöt voisivat olla hyväkin asia. En sinänsä niitä koskaan tuominnutkaan, minua vaan korpesi, että se ei ollut oikeata ekoa, ainakaan Keuruulla. Asuimme kaupunkimaisesti ja käytimme paljon enemmän energiaa kuin keskimääräinen suomalainen per käytettävissä olevat neliöt. Ihmiset eivät olleet motivoituneita yritteliäisyyteen, koska sosiaalihuolto soi soppaa, Kela ja työkkäri avustivat. New age oli liikaa esillä. Masentuneita oli liiaksi, fyysiset työt puutarhassa onnistuivat vain auringonpaisteella pari tuntia.
Jos olisi rahaa, voisi kyllä elää hyvinkin ekosti ja odottaa mahdollista kriisiä, vaikka laman tullen tapahtuu monia ikäviä asioita, tulee kurjistumista ja raaistumista. Pidän kyllä varsin mahdollisena, että Peak Oilin aiheuttama, maailmanlaajuinen kriisi voi tulla, koska jos siihen ryhdytään valmistautumaan, markkinat kaatuvat, mutta jos ei, niin öljy vähenee entistäkin nopeammin ja kriisi tulee entistäkin pahempana, kuten Savinar(kin) selittää. Tosi mielenkiintoinen, vaikka kauhea problematiikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti