Kuherruskuukausi

Kuherruskuukausi taitaa olla aika yleispätevä asia, muussakin kuin naimisessa. Ekokylässäkin se oli käytössä. Uudet tulijat olivat ihastuksissaan yhteisöön, he suorastaan rakastuivat siihen. Itsekään en ole poikkeus, mutta olen hidas - sitä jatkui jatkumistaan, eikä se tuntunut loppuvan koskaan. Vieläkin tuntuu jälkimaininkeja. En ole ollenkaan samaa mieltä kuten kuuluisa Tommipommi, että yhteisöllisyys olisi kiusaamista. Kaikki me hakeudumme johonkin joukkoon.

Lisäys: Ekokylän tyypillisintä todellisuutta oli: Akat tappelivat.
Miksi joku sanoi jotakin? Siitä lähti reippaita kärhämiä. En sano, etteivätkö miehetkin olisi riidelleet, mutta alan olla huolestunut naisten agressiivisuudesta. Tähän pitäisi nyt ottaa tilastoja naisten suorittamista väkivallanteoista, mutta en viitsi. Minun tyttöystäväni osallistuivat innolla tappeluksiin, ei tietenkään käsikähmään. Minun ex-vaimoni muuten oli suorastaan ilmiö aistimaan vääryyksiä, pahentumaan ja luulemaan.

Minä saan olla se, joka työpaikan puolesta saan olla asiakkaiden yhteyshenkilö. Projektin johtaja on sitten se jumala tai erotuomari, jonka sana ratkaisee. Hyvä niin. Nyt minä taas olen tyttöjen suosiossa, oikea kultapoju. Välillä oli vain pieni viileä kausi, joka oikeastaan lopetti kuherruskuukauden, kun minun piti osoittaa, että haluan sanoa sanani kaapin paikasta minäkin. Olen mielelläni kiva ja empaattinen. On paljon mukavampi seurustella hyväntuulisten ihmisten kanssa kuin varuillaan olevien. Mutta varuillaan tyttöjen kanssa saa olla, sen asian ainakin olen oppinut.

Juttelimme M:n kanssa viime viikolla, että yleensä aina tämä kuukautissääntö pätee.

Sopivasti puhunkin naisista, en uskalla mainita nimiä, mutta Blogistanin eräitä naisia tässä myös ihmetellään. Ensiksi pitää varmistaa: Miehet ovat vastuuntunnottomia, ainaisia pikkupoikia, aina nyrkkitappelemassa mutta nyt puhutaan naisista: Tulee mieleen niskoja keikuttavat tytöt koulunpihalla ja heidän loputtomat ihmissuhdedraamansa. Vaikka kuinka osattaisiin kirjoittaa hienosti, tason lasku tulee samassa silmänräpäyksessä. "Minä lopetan, minua on kohdeltu katalasti jne" En osaa kuin ihailla: Kyllä ne osaavat. Ne kiertävät sanoillaan toisen vaikka solmuun, jos haluavat. Olen joskus uskaltanut epäillä ääneen, että hormonaalisista asioista tässä on kyse. Oikeastaan muistelen tässä rakasta ex-vaimoani ja miksei niitä vähälukuisia tyttöystäviäkin.

Huomenna on taas mukavaa. Christerin vetämä opintopiiri ravintoasioissa. Uskon häneen kuin profeettaan kun on kyse ravintotieteestä ja liikunnasta. Hän on oikeastaan minun hankkimani lahja Blogistanille. Ei hän olisi huomannut lähteä mukaan bloggaamaan, jos en olisi niin mukavasti houkutellut. Hän on esimerkki siitä, että tietokoneasioihinkin perehtynyt ei oikein tiedä tästä ilmiöstä. Valistusta kyllä tarvitaan. Olen tosi iloinen Hesarin, intohimoja jo nyt herättäneestä, artikkelikehitelmästä, sillä se saattaa tuoda uusia lukijoita ja kirjoittajalahjakkuuksia kentälle.

Aion viedä huomenna mukaan suklaalevyn,(Marabou Premium Dark, 70 % cocoa), kääreen. Siinä lukee selvästi, että sisältää n. 70 % kaakaota, ei siis kaakaomassaa, jonka sain kuulla Christeriltä olevan kaakaopuun kuortakin. Minä luulin, että kaakaossa on kyse hedelmästä. Se ei estä sitä, että rasvaa on lähes puolet. Christer väitti viime viikolla, että sitä kaakaomassaa on 70 %. Siinä on vissi ero. Aion kysyä uudelleen, että jospa tässä onkin kyse terveysvaikutteisesta elintarvikkeesta. Ehkäpä C. ei tiedä tumman suklaan hienoista ja tärkeistä aineista. Rasvaahan tulee syötyä muutenkin. Se hyväkäs sanoi mm. etteivät viinin antioksidantit tee siitä terveysjuomaa. Tekeepäs!