Ulkona myrskyää

Tämä päivä on mennyt sisälläoloon. Ulkona myrskyää. Jos lähin puu kaatuisi tännepäin, se olisi menoa. Piti lähteä juoksemaan. Sen sijaan olen juuttunut sisälle. Olo on nuutunut. Olen vähän lukenut, Joni Skiftesvikin Yli tuulen ja sään. Jostakin luin kuinka kahden peräpohjalaisen kirjailijan, Antti Hyryn ja Skiftesvikin teosten maailma on vain muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan ja niin erilainen. Kummastakin pidän kovasti. Hyry on tainnut jo kirjansa kirjoittaa. Hänestä ei henkilönä paljoa tiedetä, mutta ei Skiftesvikikään ole mikään mediakirjailija.

Hyryn maailma on mennyttä talonpoikaista maaseutua, Skiftesvikillä ovat henkilöt ristiriitaisempia ja yhteiskunnallisempia. Laivat, veneet, ihmiset ja yhteiskunta liikkuvat. Kyllähän Hyryn opiskelijapoika matkustaa junalla insinööriopintoihin, mutta paljon jälkiä opinnoista ja muusta maailmasta ei jää. Haetaan leveitä lautoja ja ajetaan veneellä myrskyssä, mutta kaihotaan menneeseen. Olisi kiva tietää, millainen tyyppi tuo Hyry oikeasti on.

Katsoin paljon tv:tä. Koralliriutalla vedet ovat edelleen kirkkaat ja elämä häikäisevää. Maailmanlopusta ei vielä ole välitöntä uhkaa. Ex. arkkipiispa piti saarnaa Bengtskärin majakan kappelissa, jossa itsekin kävin kesällä. Tässä samassa kunnassa. Mikä on kun saarna ei puhuttele, vaikka puhujana oli korkea prelaatti, jolla on jonkinlaisen edistyksellisen maine. Tasapaksua ja pliisua. Alkaa tuntua, että kristinuskon sanoma on paljon suurempi mysteeri kuin kaiken newagen.

Nelosen 60 minuuttia on aina kiinnostava. Sen toimittajat ovat ammattitaitoisia. Tämänpäiväinen Jeltsinin haastattelu oli suorastaan hyvä. Venäjän uusin tsaari laitettiin tiukoille. Jane Fondan pitkä haastattelu oli myös paluuta muistoihin. Vietnamin sota kosketti meitä kaikkia sen ajan kokeneita ja on näkyvissä yhä edelleenkin päivittäin. Janen kertomus avioliitoistaan ja heikosta itsetunnostaan oli koskettava. Hänhän oli kaunis, mutta joutui silti hylätyksi. Luen varmasti hänen muistelmansa, kun pääsen niihin käsiksi. Hän kertoi äidistään, joka viilsi kurkkunsa auki partaterällä palattuaan kotoa laitokseen. Hän kertoi isästään, koko kansan rakastamasta, sinisilmäisestä ikonista, pyhimyksestä nimeltä Henry Fonda, joka sai kotona raivokohtauksia ja oli etäinen.

Janen tuottama elokuva Kultalampi oli yritys saada isän ja tyttären välit kuntoon viime hetkellä, mutta Henry pysyi yhtä kylmänä kuin ennenkin, vaikka repliikit olivatkin kuumia. Lähentymistä ei tapahtunut.

Gilmoren tytöt ovat lempisaippuani, vaikka mitään erikoista ei tapahtunutkaan. Romantiikkaa ja ihmissuhteita kovin sympaattisella tavalla. Luke ja Lorelai ovat saaneet toisensa, mikä antaa tällaiselle toiselle jörölle kultakimpaleelle (omasta mielestäni) toiveita, että jöröillä miehillä on senssejä.

Strömsötä ovat monet bloggaajat kehuneet ja se on sen väärti. Varsinkin nyt kun olen muuttanut suomenruotsalaiselle alueelle, positiivisuuden merkitys on entisestään kasvanut. En hirveästi vielä ole liikkunut keskiluokkaisissa piireissä, mutta aikaa myöten enemmän.

Palkkaamme vähitellen lisää henkilökuntaa, kun projekti tästä etenee. Strömsössä on paljon käytännöllisiä ideoita, joita verstaassa voisi toteuttaa. Olen ollut tietoinen tuosta ideasta tehdä kuorimattomista risuista huonekaluja, mutta käytännön toteutus antaa rohkeutta ehkä tehdä itsekin niitä, kun verstastilat tulevat käyttöön. Olen ajatellut, että pienimuotoinen pyöräverstas saattaisi olla paikallaan meilläkin. Kaupan sivuvajassa on tilaa. Kuulin viime viikolla jotakin kunnan jäteasemasta, jonka kanssa voisi tehdä ehkä samanlaisen sopimuksen kuin Keuruullakin. Taloyhtiöt siivoavat myös pois jäljelle jääneitä pyöriä.