Blogien merkitys

Että yhdestä blogijutusta tulee näin iso,(siis blogimaailmassa), on ainutlaatuista ja todella hauskaa. Happamet ja kriittiset kommentaarit ovat silti tarpeellisia. Luin niitä Anssi-toimittajan blogista ja esimerkiksi Velikullan-palstalta. Prospero on oikein tykittänyt.

Puhuttiin, että blogeilla on häviävän pieni yhteiskunnallinen merkitys, kun niitä lukee vain kourallinen ihmisiä. Onhan se niinkin, mutta kuinka moni lukee lehden kannesta kanteen. Monet paikallislehdet ovat pieniä ja verrattavissa jo muutaman blogin antiin. Koko blogimedia yhdessä hakkaa jo keskisuuren lehden kiinnostavuudessaan, mielestäni, tai jopa suurenkin. Yksittäisen ihmisen ääni ei näy koskaan niin aitona ja sensuroimattomana lehdissä kuin blogeissa, jos niitä ennakkoluulottomasti lukee.

Sitä paitsi yhteiskunnallinen merkitys. Suurin merkitys onkin yksilöllinen. Tunne siitä, että sinulla on ääni, jota voit käyttää, tuntuu hienolta. Onko kuulijoita vaikea saada on sitten eri asia. Menestyminen blogistanissa saattaa olla aivan helppoa, kun sen osaa tai sitten se on tuhottoman vaikeaa. Lukijat ovat vaikeasti flirttailtavia, antavat palautetta niukkaan, poistavat helpolla ruksin. Monet varsin hyvät ovat listojen keskivaiheilla tai pohjalla samalla, kun esimerkiksi tällainen maalainen on pärjännyt aika hyvin.

Sitten, kun vielä vertaa tavallisiin kotisivuihin, blogeilla on huimasti enemmän lukijoita. Kotisivuja on vaikea mainostaa. Niihin on uhrattu rahaa, aikaa ja vaivaa, mutta harvoin ne toimivat. Ovathan ne jonkinlaisia hakemistoja ja sinänsä tarpeellisia esim. firmoille ja yhdistyksille. En ole nähnyt lukijamääristä tehtyjä juttuja, mutta keskimäärin puhutaan ehkä kymmenistä kävijöistä kuukaudessa, kun blogeissa sentään puhutaan joskus tuhansista. Muutama tuhat lukija kuukaudessa hakkaa jo monet pienlehdet.

Minusta blogilista on hyvällä mallilla. Voi olla mukana kilpailulistoilla tai olla olematta. Samik on luvannut miettiä uutta välimuotoa top-listan ja kuuman listan väliltä ja kertoo, että meikäläinen on esim. tätä toivonut. Tosi hienolta tuntuu tällainen maininta. Olen saanut aika tylyjä lausuntoja, kun olen tällaisista toiveista vuosien mittaan kirjoittanut. Samoin, kun ounastelin omassa pienessä maailmassani blogien kansalaisjournalistista merkitystä, minua pidettiin (jotkut) houkkana. Nyt blogit ovat kaikkien huulilla. On mukavaa tuntea olleensa vähän kuin näkijä.

Kun tätä kirjoitan, minua kiusataan. Hirvikärpäsiä ryömii koneen tangenteillakin. Vaikka olin täysin verhottu verkkoanorakilla, t-paidassa ja minussa oli kymmeniä kiusankappaleita, joita yritin poimia pois jo ulkona. Tältä on rintamamiehistä täytynyt tuntua täiden poimiminen. Löysin kovan yrittämisen tuloksena muutaman litran kantarelleja ja orakkaita, parhaita sieniä. Jostakin pitäisi löytää vielä oikein kunnon orakasmetsä, kuvittelen, että sen pitää olla vanhaa kuusimetsää. Näin muutaman suppilovahveronkin, mutta en ole vielä sattunut niitten oikeille esiintymisalueelle. Puolukoitakin on jotenkin. Parhaat puolukkamaat olen löytänyt Ruotsissa, Skinnskattebergin kunnassa asuessani, Keuruullakin oli hyviä esiintymiä. Valmistelin talvella säästämiäni lasipurkkeja hillopurkeiksi. Joistakin etiketti ei irtoa pois vedellä vaan ne vaativat vahvempia liuottimia. Suksen voiteluaineen poistoneste toimi hyvin. Varmaan bensiini ja jopa naftakin käyvät, sinolia ja tärpättiä voi kokeilla. Tämä oli Pirkka-niksi.