Osuuskunnan kokouksessa

jatkui sama meno. Kilttejä ja hyväätarkoittavia ihmisiä, hieman eriä kuin aamupäivällä.
Muodollinen puoli meni mukavasti ja hallituksen valitseminen meni täälläkin sovussa. Ei ollut paljon vaihtoehtoja.

Toimintasuunnitelman kurssien yhteydessä otin taas puheeksi taloudelliset virikkeet. Sanoin, että jos neuvostoliittolaistyyppisen menettelyn sijaan, mikä vain lamannuttaa, otettaisiin käyttöön houkuttimet. Saisimme vapaasti muodostaa tiimejä, jotka pystyisivät jakamaan mahdollisen voiton. Myös työttömyyskorvauksella oleva saa ansaita ensin tietyn puskurin, jonka jälkeen korvaus alenee asteittain. Myös muita laillisia porkkanoita voisi käyttää, jos siihen on vain halua.

Sanoin saman asian maataloustyöhön rekrytoinnissa ja tuntuu, että vaikka minä olenkin toiminut aika kovakouraisesti, ihmiset tajuavat, että puhun asiaa.

Osuuskunnankin tiedottamisessa puhuin nettijulkaisemisesta blogimuodossa. Läsnä oli M., joka on jonkinlainen guru ja peräti aikoo pitää kurssinkin kotisivujen päivittämisessä siinä seutukunnallisessa projektissa, mihin hän on palkattuna, pisti vastaan. Se on tyypillinen asiantuntijan asenne. Hän haluaa pitää tämän rituaalisen asemansa netin pappina.

Tietenkin, jos haluaa todella hienoa jälkeä, pitää osata koodata tai ainakin käyttää useita ohjelmia. Mutta jos pitää sisältöä tärkeämpänä ja tyytyy keskinkertaiseen ulkoasuun tiedotuslehdessä netissä, blogit ovat siihen omiaan.

Mutta, jos ajattelee meidän omia kotisivujamme, jonka osoitetta edelleenkin pidän tuolla ylänurkassa, niitä ei päivitetä kuukausiin ja siellä on jo paljon vanhentunutta kamaa, ei hän kovin kaksiseen ole yltänyt, vaikka onkin ollut sivujen vastuuhenkilö.

Blogeistakin saa vallan hienoja, jos osaa pujauttaa sopivia koodinpätkiä sekaan, puhumattakaan, että ne tekisi itse, mutta silloin ollaan jo taas asiantuntijoissa.