Itsepäisyyspäivää

olen viettänyt istumalla yhdistyksemme syyskokouksessa, jossa on hyväksytty toimintasuunnitelma ja budjetti tulevalle vuodelle, valittu uusi hallitus ja vähän keskusteltukin asian vierestä.

Toimintasuunnitelma on samojen fraasien pyöritystä vuodesta toiseen, hienoja muotoiluja - juuri mitään ei kuitenkaan tapahdu. Arkipäivä tuo kyllä sitten toimintaa, jonka toimintakertomuksessa voi tulkita parhain päin ja päämäärien totetuttamiseksi.

Itse miellän itseni toisinajattelijaksi, vaikka samaa huulenheittoa se minullakin paljolti on. Käytännön ehdotuksia saan aikaan niukasti.

Olen kaikki nämä vuodet yrittänyt ajaa suuntautumista siihen, että jotakin tekemällä pitäisi myös ansaita muutakin kuin marttyyrin glorian. Siihen miten se sitten käytännössä menisi hyvinvointivaltion avustusten kanssa ristiin, minulla ei ole ollut loppuun ajateltuja ajatuksia. Porukka on kuitenkin niin avustusten ja taatun toimeentulon ja helpon elämän laitostamaa, ettei asiani etene.

Tällä tilalla ovat hienot pellot ja metsät ja olen yrittänyt puhua, että niiden tuotosta pitäisi tulla se porkkana, joka ainakin minut saisi innostumaan. Kiinteistöt ovat vieläkin suurempi resurssi, mutta niitäkään emme saa tuottamaan muuta kuin vuokratuloja asumisesta, johon koko taloutemme kylläkin perustuu. Ne rahat tulevat asukkaiden saamista yhteiskunnallisista tulonsiirroista. Tuottamatonta kiinteistömassaa jää yli paljon.

Kovin heikkoja nämä hallituksetkin ovat. Niitten varaan ei voi paljon laskea, mutta se ei sinäänsä ole ongelma, koska asukasdemokratia ja yhteisökokoukset korvaavat puutteet.

Itse otin puheeksi sosiaaliset keksinnöt ja vapaan tiedottamisen, kun on osoittautunut, että neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehdenkin tekeminen on kovin työlästä. Puhuin kuinka esimerkiksi Sitran uusi pääjohtaja, Esko Aho painottaa nyt painopisteen suuntaamista sosiaalisten keksintöjen edistämiseen. Siinä olisi meillekin saumaa paljon mainostetun yhteisöllisyytemme kehittämiseksi ja markkinoimiseksi.

Nuoretkaan ihmiset eivät osaa tajuta blogityyppisen tiedottamisen helppoutta, halpuutta ja mahdollisuuksia. Kotisivut ja sähköpostilistat ovat korkeintaan tajuttavia, mutta olen samaa mieltä kuin Timo S, että ne ovat taantuvia kuin hautamuistomerkkejä, kun sensijaan blogimaailman yhteisöllisyys ja helppous on käänteentekevää. Vaikka kotisivujen tekeminen editorilla ja tiedon siirtäminen onkin suhteellisen helppoa, se on kuitenkin vakava liian vaikeaa useimmille, puhumattakaan sitten koodaamisesta.

Voi olla, että toverini ovat tajunneet minun blogini olevan jotain häiritsevää ja huuhaa-henkilön positiiviselle mielelle haitallista, että se estää heitä tajuamasta blogin tekemisen vallankumouksellisuutta. Eihän yhdistyksen sisäistä tiedottamista tarvitse edes panna millekään listalle julki.

Juttelimme muutaman vanhan toverin kanssa ja he halusivat painottaa sitä, kuinka paljon kuitenkin on saatu aikaan seitsemässä vuodessa. Olen samaa mieltä, mutta sanoin, että suurisuuntainen resurssien tuhlaaminen on kuitenkin niin pöyristyttävää, etten voi olla tyytyväinen.