Elämänrytmini muuttuu myöhäisemmäksi. Ennen heräsin kukonlaulun aikaan, nyt nukun jo kohta ohi aamu-tv:n. Olin illalla selin tv:hen ja ryhdyin vasta katsomaan Sanna-nimisestä nuoresta naisesta kertovaa ohjelmaa loppupuolella, koska silloin vasta tajuntaani hiipi, että tunnen häntä hieman. Lopputeksteissä kiitettiin Keuruun Ekokylääkin, mutta en tiedä oliko täältä kuvia. Tyttö kävi täällä joskus kauan sitten, koska hänellä oli unelma yhteisöasumisesta, vaikka hän tiesi ettei pysty sitä toteuttamaan atooppisen ihottumansa takia.
Vahva kohtaus oli, kun tytön poikaystävä kertoo tytölle, miltä hänestä tuntuu, kun hänestä on tullut tytön hoitaja enemmän kuin poikaystävä ja kuinka tytön silmät kostuvat. Jonkin ajan päästä on toinen, missä poika hoitaa ja voitelee alastonta tyttöä, jolla on allerginen kohtaus päällä. Hän on aivan mieletön, ei kestä kosketusta ja huutaa tuskasta.
Se toi mieleeni kuvia muutaman kuukauden takaa, jolloin yritin auttaa pientä arjen sankaria aivan vastaavassa tilanteessa. Kuinka elämä voi olla epäreilua, kun toisten osa on kärsimystä ilman mitään syytä. Minun arjen sankarini on sitäpaitsi reipas ja täynnä anarkistista vastarintaa. Hän ei ole antanut periksi kuten me muut.
Itse toimin roistona illalla, kun otin selvää (lähes) erään salanimellä bloggaavan naisen henkilöllisyydestä. Se oli vain yhden google-haun takana. Esiin tuli matkapuhelinnumero, mutta en hae henkilöä sen takaa. Näin haavoittuvaa on blogistanin anonymiteetti. Viitsisinköhän selvittää myös Kysyn Vaan ja Absolute Truthinkin noin vain huvin vuoksi? Oikeille hakkereille se ei olisi varmaan temppu eikä mikään.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti