Yrittäjäksi?

Eilen automatkalla jatkoin jauhamista, kuinka typerää on purkaa karille ajettu taloni. Puhuin kuinka näillä seuduilla bruukki on ollut se perinteinen leivänantaja ja yrittämisellä on vuoren korkuisia esteitä. Miksei ole pyydetty kuntalaisten apua, julistettu vaikka ideakilpailu erinomaisen talon käytöstä?

Tytär on kyllä kieltämättä saanut vaikutteita saarnoistani vuosien takaa ja hänellä on ideoita ja unelmia yrittämisen suuntaan. Hän sanoi ajatelleensa jo monta vuotta, että suomalaisten vanhainkodilla/palvelutalolla voisi olla sosiaalista tilausta. Tästä talosta voisi aika vähin korjauksin tehdä suomalaisten palvelutalon. Sytyin ideaan ja olemme hellineet ajatusta jo vuorokauden vaikka yön yli nukuttua onkin tullut jo epäilyjä, ei asiasta sinänsä vaan siitä onko meillä voimia sitä toteuttaa. Rahaa ei ainakaan ole. Ei kunta tule syttymään suomalaisten asialle, se ei usko nuoren naisen voimiin. Tonttimaa tullaan varmaan tarvitsemaan laajeneville omakotialueille...

Mutta siitä huolimatta A. aikoo kysyä asiasta kunnan sosiaalitoimen johtajalta, joka on samalla myös koulutoimen pomo. Meni syteen tai saveen kannattaa ainakin kysyä jo huomenna ennenkuin kaivinkoneet lähtevät liikkeelle. Talo on kuitenkin hieno, ei liian pieni eikä iso. Lähtisin itsekin mukaan jäljellä oleviksi aktiivisiksi vuosiksi ja sitten asukkaaksi, kun voimat loppuvat. Meillä olisi paljon hienoja ideoita, kielitaitoa ja pohjoismaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemusta, jotta voisimme tehdä yhteisöstä hienon paikan ja nyt eri pohjalla kuin Ekokylän yhteisö. Tästä tulisi liikeyritys, eikä mitään idealistista haihattelua. Ja kun tulisi rahaa se toisi myös toimintaa.

Totuus on se, että suomalaiset ikäihmiset kaipaavat omakielisiä palveluja. He eivät ole oikein päässeet sisälle tähän yhteiskuntaan ja samalla ovat kuitenkin vieraantuneet suomalaisesta. Kielitaito on jäänyt vajavaiseksi.

Emme kuitenkaan ole valmiita lähtemään täyden palvelun vanhainkotiin. Se saa kasvaa ajan mittaan. Satsaisimme vielä aktiivisiin ihmisiin siten, että heidän omaaktiivisuutensa säilyisi mahdollisimman pitkään. Palkattua henkilökuntaa ei tulisi paljoa, palvelut ostettaisiin muilta palvelun tarjoajilta.

Mutta perusjuttu, onko koko ajatus tämän talon hankkimisesta edes mahdollista, on selvittämättä. Emme tiedä mitä talo pitää sisällään. Talouspuoli ja markkinat on vain arvausten varassa. Mutta jos tämä ajatus ei nyt lyö tulta, siinä voi kuitenkin olla tyttärelle hyvä idea muutaman vuoden kuluttua. Minä en kylläkään ole sitten enää leikissä mukana.

Kuinka mielelläni olisin ollut muuttamassa Ekokylää enemmän liikeyrityksen suuntaan, mutta sen rakenteet ovat liian raskaat, ihmiset eivät ole yrittäjähenkisiä. Minulla ei ole ollut taitoa saada heitä mukaan, kun muutenkin pärjää, ponnistelematta. Yhteiskunnan tarjoama leipä on tosin kapea, mutta pitkä ja taattu.