Karille ajanut talo

Hälytys ujeltaa talossa, porraskäytävissä on valot, ristinsielua ei ole näkyvissä. Talo on kuin karille ajanut laiva, josta miehistö on poistunut.

Olen puuhaillut karille ajetun talon kellarissa jo kolmatta päivää, rannikon merirosvoasukas. Olen johtanut laivan karille, jotta pääsisin sitä ryöstelemään. Me ovelat rannikkolaiset osaamme yhä tämän tempun.

No leikki leikkinä. Talo on kalliisti remontoitu, siihen on rakennettu toiselle puolelle luhtikäytävät ja hissit ja toisella puolella on tilavia parvekkeita. Talossa on tukeva kellari. Se on tuskin 30 vuotta vanha. Siinä on kolme rappukäytävää ja se on kolmikerroksinen.

Olen vapautunut kuin jostakin taakasta, kun sain ajettua vanhat paperit ja painolastin roskien lajittelupaikalle. Tavaraa tuli kolme peräkärryllistä, mutta ne hävisivät lajittelupaikan suuriin mittoihin. Varsinkin aamulla siellä oli vilkasta. Tavarat heitettiin suuriin kontainereihin, mutta kontit tyhjennettiin isoihin kasoihin romupaikan lähistölle. Poltettavat roskat tuskin pysyvät kovinkaan kuivina taivasalla. Tällainen lajittelu on kuitenkin suuri edistysaskel, vaikka paljon meneekin kaatopaikalle vietäviin kontteihin.

Minulla ei ollut jaksamista kovinkaan tarkkaan lajitteluun, olen vilustunut, kun jouduin ajamaan auton ikkuna auki, kun lämminilmapuhaltaja on lakannut toimimasta. Eivät toisetkaan näyttäneet olevan kovin tarkkoja. Poltettavien konttiin näyttää joutuvan myös monenlaista muovia, varmasti sellaista joka ei sinne kuuluisi. Toiminta näytti yllättävän suurelta, kun kyse on sentään pienestä Keuruun kokoisesta taajamasta. Kaatopaikka on kulutusyhteiskunnan kääntöpuoli. Kaikki tavara joutuu sinne ennemmin tai myöhemmin, kysymys on vain ajasta.

Ruotsalaiset pitävät varmaan nurkkansa puhtaampina kuin me suomalaiset, koska jätteiden vieminen ei maksa mitään. Tietysti se maksaa, mutta verot eivät tunnu roskia jätettäessä.

Viimeisellä kuormalla sain tietää mitä talolle tehdään. Kellariin tuli pari nuorta miestä. Kysyin tarvitsevatko he selityksen minun siellä olooni. Vastaus oli kyllä ja selitin miten asia oli. He saivat avaimeni ja tyytyivät selitykseen ja vastasivat kysymykseeni, mitä talolle on tapahtumassa, että se revitään.

Revitään tuollainen hieno rakennus! En tiedä onko kunta tutkinut, olisiko rakennukselle käyttöä tai ostajaa. Ei sitä slummiutumaankaan kannata päästää, se on totta. Onko se asiain tila, jolle ei ole mitään tehtävissä, vai onko se vain mielikuvituksen köyhyyttä.

Revitty on alueelta jo useita muitakin samanikäisiä taloja, sekin missä me asuimme. Katsoin tyhjää tilaa, missä nyt levisi vain nurmikenttä. Siinä jossakin kolmannessa kerroksessa oli meidän asuntomme ja parvekkeemme. Jonakin kesänä kasvatin parvekkeella mm. tomaatteja. Parveke oli hieman varjossa ja tomaatit jäivät vihreiksi. Mutta istuin siellä mielelläni, koska se oli kuin lehtevä keidas. Minulla oli parvekelaatikkoja kaiteilla enkä oikein muista mitä kaikkea kasvatinkaan.

Muistan, että joskus parvekkeelle mäsähti kurtturuusun kiulukka. Arvelin, että sen olivat heittäneet pari pihalla olevaa poikaa ja lähdin heitä tavoittamaan aivan vaistomaisesti. Pojat lähtivät pakoon henkensä hädässä ja ajatin heitä kotvan. Kävin kyllä toisen pojan kotonakin kertomassa, että olin ajattanut poikia, eikä siitä sen kummempaa.

Myöhemmin selvisi, että toinen pojista oli tulevan vävyni serkku. Hänelle tuli jo koulupoikana luusyöpä jalkaan ja hän on maannut jo vuosia mullan alla. Hänen valokuvansa on hautakivessä. Valokuva hautakivessä on myös Tukholmassa murhatulla suomalaisnimisellä tytöllä.

Maaseudulla on varmaan paljon tällaisia funktionsa menettäneitä asuma-alueita ja taloja, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Ekokylän yhtenä ajatuksena oli näyttää, että syrjäytyneet voivat ottaa sellaisia haltuunsa ja elää hyvää elämää. Samaa ajaa keväällä perustettu kestävän elämäntapaa eistävä yhdistys, mutta kovin vaisusti.

Se mitä Keuruun Ekokylä on pystynyt näyttämään on jäänyt kovin vaatimattomaksi. Maallemuuttajat eivät ole olleet valmiita tekemään työtä vaan he ovat tulleet nauttimaan maaseudun rauhasta, pois oravanpyörästä, ongelmiansa pakoon, vaihtoehtoiseen elämäntapaan, mikä käytännössä on tarkoittanut elämistä toisten, -yhteiskunnan, kustannuksella - ja se ei ole oikein. Keuruun Ekokylän laiva on jos ei karille ajanut, niin ainakin ajamassa ja minä ainakin olen valmis sen upottamaan, jos kurssin muutosta ei tule.