Nämä hauraat esineet

Heidät on uskottu haltuumme ohikiitäväksi hetkeksi. Onni on hiuskarvan varassa. Vain metri erottaa meidät katastrofista joka päivä, kun ajamme autoa. Tartu hetkeen on paras elämänohje. Se ei tarkoita vain: nauti ja kuluta vaan myös sitä, että ole tietoinen kaiken katoavaisuudesta.

Valle leikki aivan villisti isänsä kanssa eilen illalla, kiipesi sohvapöydälle ja tipahti päälleen lattialle. Itkusta kuuli, ettei siinä kuitenkaan käynyt pahasti, vaikka näitä katoavaisuuden ajatuksia ehtikin käydä minun ja varmasti myös vanhempien mielessä. Tytär aiheutti tahtomattaan tämän moksauksen aivan samalla lailla, kun muistan kuinka otteeni lipesi ja hän kaatui suoraan asfalttiin, kun hän oli pieni ja istui pyöräni lastenistuimella. Muistan ne itsesyytökset ja kauhun tunteet, vaikka siinäkään ei käynyt kuinkaan.

Hoidan taas poikaa tämän viikon aamupäivät. Hän on kiltti, mutta kyllä se työstä käy, kun hän haluaa tutkia kaikkia paikkoja ja kannatuttaa loputtomiin minua kaikenlaisille nappuloille. Olisi väärin kieltää tutkiminen, sillä sitähän se on. Tiedonhalu katoaa ja tilalle tulee negatiivisia ja agressiivisia tunteita, jos lapsen luontaista uteliaisuutta väkisin tukahdutetaan. Jossakin on tietysti raja, mutta ennen kaikkea tulee olla ovela eikä kannata haastaa riitaa turhan takia.

Pojalle on varmasti hyvä, jos hän pääsee tarhaan vuoden vaihteen jälkeen, vaikka hän on vasta puolitoistavuotias. Mutta hän on sosiaalinen, tiedonhaluinen ja itsenäinen. Hän ei huuda vanhempien perään vaikka he lähtevät töihin. Hän ei ole koskaan tarvinnut tuttia eikä rättiä. Hän pystyy ilmaisemaan tunteitaan ja tahtoaan ja on kovin huumorintajuinen. Hänellä on luonnetta ja voimaa ja hän pärjää varmasti joukossa myös fyysisesti. Jos en olisi täällä, olisi hänellä väliaikainen hoitaja ex. vaimossani, joka asuu reilun 100 km:n päässä, mutta nyt häntä ei tarvita vielä.

Lähden kotiin ensi viikolla. Vävy osti tuulettimen romuttamosta Volvooni. Jos se sopii, hän on säästänyt minulle paljon rahaa. Keuruun O.K.-auto osaa kyllä laskuttaa. On mukava mennä taas kotiinkin pieneen asuntooni ja ryhtyä elämään omaa elämää, miksi se sitten muotoutuukin. Aion ruveta katselemaan opettajan sijaisuuksia vaikka mistä maanäärestä. En usko jaksavani enää lasten kanssa vaan yritän opistoihin ja kurssikeskuksiin. Tytär ei tavoittanut sosiaalitoimen johtajaa. Meidän haaveemme suomalaisten vanhusten palvelutalosta on jo kutistunut oikeaan kokoonsa. Toivottavasti hän kuitenkin soittaa tänään uudelleen.

Aion ruveta nikkaroimaan työtä odottaessani. Minulla on oivallinen tuote, jota saattaisi saada vaikka myytyä, kokoontaitettava sahapukki.

On mukava nähdä mitä Ekokylässä on tapahtunut tänä aikana. Miten etenee Puutalon remontti. Keitä on lähtenyt ja tullut? Miten kaikesta huolimatta dynaaminen yhteisöelämä toimii tällä hetkellä.

Olen lukenut yhden Joyce Carol Oatesin jännitysromaanin. Olen lukemassa hänen paksua oopustaan Marilyn Monroen elämästä. Täytyy ihmetellä kuinka tähän pieneen ja hauraaseen naisen ruumiiseen mahtuu kaikki tuo vahva epiikka ja väkivalta. Pidän kovasti hänen tyylistään.

Olen lukenut toisen osan Kerstin Ekmanin Jämtlanti-trilogiasta ja aloittanut kolmatta. Minulla sattuu olemaan siteitä Jämtlantiin, koska sisareni on asunut siellä jo kymmeniä vuosia ja olen viettänyt siellä kuukausia eräopaskurssilla yhdessä tunturihotellissa. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on paljon norjaa ja jämtlanninmurretta ja paljon jää arvaamisen varaan, mutta Ekman on myös yksi suuria suosikkejani. Hän osaa Oatesin lailla yhdistää historiaa, yhteiskuntaa ja yksittäistä elämää ja kohtaloja taiteelliseksi kokemukseksi. Varmaankin tämäkin trilogia käännetään, mutta ihmettelen miten se on mahdollista, koska murre on niin merkittävässä osassa.

En ole lukenut kovinkaan paljon ruotsalaisia vanhempia kirjailijoita ja klassikkoja. Eräs uusi viime vuosina esille noussut naiskirjailija myöskin, josta pidin kovasti, on Majgull Axelsson.