Kotiinlähdön aika lähestyy

Matkakuume siltä osin, että Kungsholmenilla on ikuisia tietöitä ja kyltitys miten sattuu. Jos taas eksyn tieltä enkä löydä Tegelvikin satamaan. Muuten on mukava taas päästä tien päälle, kun tuuletinkin on nyt kunnossa.

Aion viikonloppuna käydä vielä tyhjentämässä ja järjestämässä sitä varastoa, jossa myös on osa tavaroistamme, kun purin elämämme täällä ennen Suomeen muuttoani. Siitäkin tulee parin sadan kilometrin keikka. Miten ex. naiseni osoittavatkaan pitkämielisyyttä minua kohtaan

Tänään pikkupoika heräsi liian varhain ja oli kränäinen. Yritin viihdyttää häntä koko taidollani. Olimme ulkona ja tein pienen nuotion tuohista. Hän nukahti päiväunille, toivottavasti niistä tulee pitkät. En oikein jaksaisi kanniskella häntä loputtomiin valonappuloille. Pojalle ei vielä voi valitettavasti lukea; odotamme jännittyneinä tuleeko hänestä lukemisesta kiinnostunut tyyppi. Lukeminen oli hänen äidilleen melkein parasta lapsuudessa ja myös minulle. Itselleni ei koskaan luettu. Elin toisenlaisessa ympäristössä ja toisenlaisen sosiaaliryhmän lapsena. Ei se silti ehkä ollut deprivaatiota, jotakin muuta oli lukemisen tilalla, en vain tiedä mitä.

Muistan ainakin penkoneeni tavaroita. Kysyin äidiltä: mitä minä tekisin ja toivoin, että hän olisi vastannut: rupea penkomhan. Olisinpa huomannut ruveta vaikka arkeologiksi.

Huonoja uutisia Suomesta. Ex. naisystäväni kirjoittaa, että pienimmällä on todettu sokeritauti. Varmaankin on parempi, että tauti on todettu ja se pystytään pitämään kurissa. Nyt hänen ei toivottavasti tarvitse enää potea mahakipuja. Vielä viime kesänä hän sanoi, että tuntuu kuin mahassa olisi särki piikkeineen.

Toiseksi vanhin haluaisi mukaan Ekokylään lomalle. Olin ajatellut ensin poiketa ja sitten huomasin, että ei ole ehkä aikaa ja nyt taas aion, jos lempipoikani niin kovasti haluaa. Hän pääsee mukaan lomalle kotiini ja saa pelata tietokonepelejä ja soitella SIM-kortillani halunsa mukaan. Makselin kesäisiä, korkeita puhelinlaskuja vielä aika pitkään, mutta jos se antaa lohtua pienelle pojalle, se on sen arvoista.

Kirjoitin eilen hetkeen tarttumisesta ja ajatellen hänen vakavaa allergiaansa ja nuoremman veljen sokeritautia, teema on tullut entistä tärkeämmäksi. Olemme täällä niin lyhyen ajan...

Sähköpostikirje tietää myös sitä, että eksäni on todennäköisesti lukenut myös blogiani, missä olen aika kovalla kädellä arvostellut myös häntä. En pysty itse arvioimaan, olenko ollut kostonhimoinen ja tuomitseva taiko jotain muuta. Itse olen pyrkinyt ennenkaikkea rehellisyyteen. Siis pyrkinyt ja tietänyt, että kysymys on vain minun näkökulmastani.