Jännitystä

Vaikka minua ei haittaisi se että kenestä tahansa huomattavan fiksusta ehdokkaasta tulisi presidentti, ketään mainitsematta ja ketään unohtamatta, jännittää huomisen vaali kuitenkin kuin harvoin mikään. Monilla kanssaihmisistä tuntuu olevan antipatioita riittämiin. Jokaisella ehdokkaalla ovat asiat hallussa, jokainen osaa puhua ja esiintyä.

Pohtia sopii, mitä seurauksia Väyrysen tai Haaviston pääsemisestä toiselle kierrokselle on. Onko avoimesti homoseksuaalin mutta ihannevävyn ominaisuudet omaavan Haaviston mahdotonta kerätä suomalaisten kannatusta voittaakseen. Onko Suomi siihen kypsä? Viime kerralla entinen Setan puheenjohtaja ja vasemnmistolainen "suvaitsevaiston" edustaja Halonen valittiin Suomen ylpeydeksi. Hän on hienosti osannut hoitaa tehtäviään. Tuota termiä ei silloin vielä käytetty, perussuomalaiset ovat sen lanseeranneet.

Siihen liittyy kyllä oikeassa olemisen hybris ja Suomen alaluokan unohtaminen, vaikka tietysti itsekin kannatan kaikkia suvaitsevaisuuden periaatteita. Suomen on myös hyvä kansainvälistyä, vaikka kipeää se tekeekin.

Homoseksuaalinen presidentti voisi olla myös yksi Suomen bränditekijä kuten jokin aika sitten puhuttiin, oliko se Florida-nimisen ihmisen teeseistä. Se kertoisi taas kerran suomalaisten avarakatseisuudesta kuten Halosen valitseminenkin jo aiemmin.

Vaikka Väyrynen hallitseekin asiat, on pitkälle koulutettu ja kokenut ja näillä selkosilla tapaamani ihmiset lähes kaikki aikovat häntä äänestää ja kehottavat minuakin ankarasti niin tekemään, Väyrystä kohtaan tunnetut ennakkoluulot saattavat olla vielä suurempia kuin Haavistoa.

Hän olisi erinomainen presidentti, joka ainoana puhuu syrjäseutujen puolesta.

Väyrynen kuten Lipponenkin olisivat erinomaisia, persoonallisia presidenttejä, ihan koskee kun sympatisoin Lippostakin niin paljon.

Molemmat naisehdokkaat ovat sujuvakäytöksisiä ja osaavia. Harmi heidänkin puolestaan. Arhinmäki esiintyy niin hyvin köyhien puolestapuhujana, hänellä on tulevaisuus edessään.

Soini kansanmies, joka on tuonut Suomen politiikkaan uusia teemoja, olisi myös hieno presidentti.

Itse kuitenkin olen edelleenkin Niinistön kannalla, kuten edellisissäkin vaaleissa.

Koska olen liian kiltti, minua on häirinnyt lehdistön ja haastattelijoiden ivallisuus. Media tekee kaikkensa banalisoidakseen ehdokkaat. Varmaankin toimittajien tehtävä on löytää kritiikkiä, en suinkaan ole mielessäni moittinut ehdokkaita, vaan toimittajia. He ovat selittäneet asioita pahantahtoisesti ja vääristellen.

Iltalehden ehdokkaiden esittelyt ovat hyvät. En ole katsonut netti TV:n esittelyjä, mutta lukenut artikkelit, jotka tässä ainakin näkyvät sivupalkissa.