Ihmettelen kuinka pieni Suomen netti kuitenkin on, koska kun hakee sanalla Lappi, niin minun Lapin linkkini tulevat etusivulla heti Lapin Kansan jälkeen. Ja jos hakee sanalla Lapin linkit, omani loistavat ylimmäisenä. Pystynköhän tällä meriitillä hakemaan Kulttuurirahaston apurahaa?
Minkähän hintainen tuo paikka on? Tervetuloa vain mainostajat. Olen itse asiassa tienannutkin product placementilla, mutta en kerro miten.
Pitää olla vain kekseliäs. Oppitorin sadat linkit johtavat myös omia google-hakujaan.
Kannattaa muuten katsoa. Olen tehnyt paljon ns. eklektiivistä työtä. Vain pieni osa on itse keksimääni, ihan joku voisi ärähtääkin. Minusta luovuus on ja muistelen myös luovuusprofessorin luennolta, että se on palikoiden asettamista uuteen järjestykseen. Tämän saman taivaan alla tulee harvoin mitään uutta, kaikki on jo keksittyä. Tosin saattaa sitä jotakin itsekin lisätä ihan omasta päästään.
Nettiin on jo sen lyhyen historian aikana kertynyt paljon painavaa, mutta harvinaisen vähän sitä kuitenkin käytetään. Oppitorille olen asettanut sen tehtävän, että se kerää tietoa yhteen. On hirveän vaikeaa muuttaa ajatustottumuksiaan. Ajatellaanpa vaikka opettajia. Heillä olisivat kaikki verkon aarteet käytettävissä, mutta silti he pitäytyvät Pisan vimmalla oppikirjoihinsa: Se mikä meillä on, se on menestynyt. Kaikki toimii - kutakuinkin.
Silti opiskelijat eivät viihdy, eivät he välttämättä osaa edes muuta toivoakaan, hekin panostavat vapaa-aikaansa kuten työväestökin.
Työn ja vapautuksen pedagogiikka, joka on jo vanhaa. Sen nimiä olivat Frenet, Freire, Illich, Dewey vaikuttivat jo sata vuotta sitten mutta vähän se vaikutti Suomeen.
Tuossa naapurikaupungissa kokeillaan yhä elossa olevan suuren pedagogin Arne Tragetonin oppeja. Kuulin hänen omasta suustaan: Opiskelijan tulee olla subjekti ei vain objekti.
Se mitä olen havaitsevaninani on, että Skinner on se, joka jyllää Suomen koululaitoksessa. Hänkin oli itse asiassa paljon muutakin kuin oppimiskoneiden kehittäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti