Kaikki ehdokkat ovat melko fiksuja. Paavo Lipponen ja Paavo Väyrynen esimerkiksi. Havainnoin ainakin itsessäni, että meikäläinen on epärationaalinen olento ja äänestää paljolti tunteiden perusteella: miltä ehdokas vaikuttaa. Niin on myös moni muukin äänestäjä, irrationaalinen, epä-älyllinen. Ehdokkaista muistetaan median kiukutteluksi leimaamat asiat, lentoemojen pyllynnipistykset ja ministerien itketykset.
Kokeilin mummojen ja vaarien kanssa, että listaisimme ehdokkaiden hyviä ja huonoja puolia. Ei oikein onnistunut, sillä vanhukset olivat niin omiensa kannalla, ettei muissa osattu nähdä mitään hyvää. Aion kokeilla tänään uudestaan sosiodraamaa, jossa annetaan roolit, esimerkiksi pöydän toinen puoli jonkin asian puolesta, toinen vastaan, sitten vaihdetaan.
Katsoin HS:n vaalikonetta ja siellä Paavo Arhinmäki oli saanut eniten samanmielisiä. Sehän on vasemmiston perinne: ollaan kaiken hyvän puolella pahaa vastaan ottamatta huomioon talouden reaaliteetteja.
Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat jotenkin elämää suurempia hahmoja, taruolentoja. Molemmat selviäisivät mainiosti presidentin virasta. Lipponen osasi jyryttää suomalaisia hallitusaikana. Tulevaisuudessa on suuria ratkaisuja, kuten kuntauudistus, jossa tarvittaisiin Lipposen kykyjä jyrätä arvojohtajana. Väyrynen on ehkä liian kiinni keskustan agendassa, vaikka hän muuten onkin ihan ok nykyään.
Vanhukset kertoivat tietävänsä, että Lipponen on saksmannin poika. Lipposta he inhosivat sydämensä pohjasta: Suomen euroon viejä. Niinistö ei saanut ollenkaan armoa eikä juuri Haavistokaan, koska on homo. Väyrynen on selkosten suuri suosikki.
Puhuttiin Kekkosestakin, hän oli Jumalasta seuraava. Hän oli jo pääministeriaikoinaan luonut sellaisen maineen syrjäseuduilla, tuonut perukoille teitä ja siltoja ettei sitä horjuttanut mikään.
Haavisto on minunkin mielestäni miellyttävä ja sopisi hyvin presidentiksi. Hänen kohdallaan ns. suvaitsevaisto saa mahdollisuuden protestoida ja sanoa sanansa. Äsken luin, että hänen gallup-tuloksensa ovat kirineet Paavo Väyrysen tasolle.
Käyn joskus lukemassa Tapio Tuurin blogia. Hän on ollut sosiaalidemokraattinen toimittaja, joka on riitautunut entisten tovereiden kanssa ja käy vendetta-taisteluaan heitä ja ns. suvaitsevaisia vastaan. Lipponen ei saa häneltä armoa. Tunteet ja symbolikysymykset jylläävät tässä taistelussa yleensäkin.
Sauli Niinistöä aion kuitenkin äänestää Mäntyniemeen. Pidän hänen tyylistään sanoa asiat suoraan. Hän saa minulta pisteitä kamreerimaisuudestaan.
Täällä on juttuni Suomen presidentti-instituutiosta. Lisäsin sinne näkymiä presidentin linnasta. Yleensä meille näytetään vain kuvaa presidentin vastaanotosta, nyt näytetään esimerkiksi vessoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti