Minun tekemäni puolukkahillot eivät maistu aivan oikealta, se johtunee sokerin vähyydestä. Onneksi voin ne keittää uudelleen. Puolukoita tuli pakasteeseen sellaisinaan aika paljon. Ne vievät paljon tilaa, mutta en jaksanut ruveta survomaan, eikä minulla ole tarpeeksi viileätä tilaa. Puolukka säilyisi survoksenakin.
Toin ex.-vaimolta antonovka-omenia. Hänellä olisi ollut niitä paljonkin, eikä hän voi niitä säilöä kuin pienen osan. Samoin on tyttärellä, ei ehdi. Paljon omenia pääsi jo pilaantumaan. Hän teki yhden satsin ja hyvää se oli. Hän teki kaiken niin huolellisesti ja soseesta tuli tasalaatuista. Minä lohkoin omenat, otin pois näkyviä vikoja ja vähän siemeniä, mutta suuripiirteisesti. Minusta on mukavaa, että jää tuntuvia lohkoja. Antonovka on ruokaomena. Minusta sose tai chutney maistui erinomaiselta, koska omenat ovat happoisia.
Mukava olla kotona, vaikka kiva oli tavata jälkikasvua. Heillä on oma elämänsä ja he kehittyvät omaan suuntaansa. Joskus haluttaisi sanoa, että syökää kalaa, perunaa ja ruisleipää, mutta se on heidän asiansa. En lähde arvostelemaan ainakaan suoraan kuten tekee isosisko.
Vein hänellekin marjoja, sieniä ja omenia. Hän sai oppia, miten tehdään tekstiruuduilla hienoja brosyyreja. Lähtiessä hän mainitsi, että uusi printteri on pettymys, koska vätit ovat murriga. Näytin ennen lähtöä kuinka värien sekoitusta voi säätää. Hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Autoin myös tyttären perheessä hieman lastenkaitsinnassa ja poimin marjoja sinnekin. Keski-Ruotsissa oli ollut kostean kuuma kesä ja sato oli ainutlaatuinen.
Täälläkin on onneksi avuntarvitsijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti