MAALAINEN

Ajoin pitkän matkan kotiin, n. 1400 km, yövyin välillä sukulaisissa, vein isolle siskolle marjoja ja sieniä. Omenoitakin paikasta toiseen. Auto oli niin täynnä, ettäå se herätti poliisin kiinnostuksen, poliisinainen taisi epäillä minua huvilamurtautujaksi, kun kyseli siihen tyyliin. Puhallutettiinkin, vähän outoa se oli, kun sitä on tehty vain pari kertaa ennen. En osannut edes aluksi puhaltaa tarpeeksi kovasti. En myöskään hoksannut aluksi pysähtyä, kun poliisi vilkutti valoja.

Sienet olivat suppilovahveroita, joita poimin ennen lähtöä. Sisar halkaisi ne, koska ajattelee, että varressa voi olla etana. Hän laittoi ne aika tiheästi nurin käännettyjen jakkaroiden varassa oleviin ritilöihin, joiden päällä oli pyyheliina, jotteivät ne putoa läpi. Ritilät ovat entisistä jääkaapeista, niitä saa varmasti muualotakin. Siinä ne kuivuvat kuulemma nopeasti. Ne ovat lämpöpattereiden edessä, jossa ilma liikkuu. Yksi mahdollisuus on varmasti jääkaapin päällystä, jossa on lämmintä.

Toin monta kassillista taas vanhoja kirjojani. En tosin kirjoja tarvitse, mutta löysin vanhoja herkkupaloja, joita en ole ehtinyt vielä lukea. Monia Peter Freuchenin kirjoja esimerkiksi. Hän oli erikoistunut napaseutuihin. Kotona on vaikeuksia sijoittaa kirjat hyllyihin.

Matkalla ex. vaimo kertoi jutun vanhimmasta yhteisestä lapsenlapsestamme, jota hänen äitinsä ei minulle maininnut. Poika kiivastuu joskus ja uhkaa muuttaa pois kotoa (9 v.) Nyt hän oli jopa pakannut. Äitinsä oli jälkeenpäin katsonut reppuun, kun muutto oli jo unohtunut. Siellä oli kartta ja kompassi.

Oli mukavaa ajaa läpi Norlannin, ruska on jo alkanut. Yhtään poroa en nyt nähnyt, mutta metsästäjiä oli tien varret täynnä. Vastaan tuli autokin, jonkia peräkärrystä pistivät esiin hirven kintut.