Koiranelämää

Meidän koira on tämän värinen, mutta ei tavallisesti noin kammattu.

Vielä muutaman päivän vietän aloillani, sitten on kotimatkan aika. Stella-koira ja minä olemme kotimiehinä. Stella on jo 11 v. ja puolikuuro, mutta muuten pirteä. Se on samaa rotua kuin meidän aikaisempi koiramme, pitkäkarvainen tzi shu, kaikin tavoin reipas vaikka turkki on tietysti vaikeahoitoinen. Minä aikoinani kampasin ensimmäistä koiraamme, mutta tätä en jaksa.

Sillä on koiran vaistot. Eilen se veti pensikkoon, luulin että se menee kakille, mutta se olikin kauriin jäännökset. Kauhuissani sain sen pois, vaikka se takertui talutushihnasta pensikkoon. Sen vaistot olisivat varmaan pian sanoneet, että kieriskele raadossa. Sillä on myös viehättävä refleksi raapia maata pissaamisen jälkeen, vaikka se osoittaakin minne sattuu. Kun on siisti, niin on siisti, sanon sille, vaikka se ei kuulekaan. Aikaisempi koiramme ei maata raapinut, vaikka se oli ehkä samaa sukua, samasta kennelistä ainakin. Tällä oli myös refleksi kerran tarttua p:aansa. Onneksi se totteli, kun sanoin irti: suomeksi. Pienenä niillä oli molemmilla sama taipumus, tällä näköjään vielä vanhana ikäneitona. Suloisista suloisin, mutta syö omaa p:aansa.

Minäkin olen puolikuuro, korvassa vahaproppu, jota yritän liottaa ja huuhdella. Terveyskeskuksessa ei suostuttu tekemään mitään, kun en ole listoilla. Korkea aika päästä kotiin siksikin.

Eilen kävin poimimassa sisarelle ämpärillisen puolikoita. Ihme että metsässä on syvänpunaisia ja kypsiä, täällä oli joukossa paljon raakoja ja pieniä, mutta hakkuualueella sato oli suurempi ja poimin sieltä poimurilla.

Vanhempi lapsenlapsista oli koulun jälkeen kuin kissa pistoksissa. Hän soitti ehkä usealle kaverille ja pyysi leikkimään, mutta ehkä muille ei sopinut. Hän ei tee lukua, onko kaveri tyttö tai poika. Pieni tyttö oli tällä kertaa.

Olimme vielä nuoremman jalkapallotreeneissä, satoi ja istuin autossa, mutta isolla nurmikentällä pidettiin treenit sateessa. Siellä oli kaksikin treeniporukkaa, useita aikuisia oli valmentajina. Samantyyppistä kuin sählyssä, ensin leikittiin ja kuljetettiin, sitten pelattiin. Varmaan oikein asianmukaista, vaikka poika valittikin, että oli ollut tråkigt. Molemmat jatkavat nyt jääkiekkotreenejä. Siinä on isällä kova tekeminen kuskata poikia harrastuksiin, nyt hän oli kurssilla Sandvikissa ja minä tuurasin kuten tuuraan koulusta viennissä ja hakemisessa. Aamulla he menevät kouluun pienessä bussissa, joka tulee kauempaa maalta.

Tuntuu vähän kummalliselta hakea nyt vanhana pappana lapsia koulusta, jossa olen itse tehnyt työtä monta vuotta. Nyt siellä tuskin on ketään henkilökunnasta, jota tunnen. Suuri osa on eläköitynyt.

Kyllä pojat osaavat mennä hienosti pysäkille, mutta vielä heidän ei anneta mennä yksin.