Kävin katsomassa yhdellä Haaparannan suolla, onko hillankukkia. Eipä juuri. Pitänee lähteä sitten hilla-aikaan pohjoiseen. Kallistahan on ajaa ja missä säilyttää marjoja. Mielenkiintoista oli nähdä kuinka rataa Haaparantaan on tehty jo paljon. Se on luvattu ensi vuodeksi, mutta en muista mihin vuodenaikaan. Mukavaa oli ajaa, on aivan toista kuin autolla, kun kyse on metsätiestä. Kävin myös Nikkalassa, joka on Haaparannan satama, jonne isotkin laivat voisivat ajaa periaatteessa. Siellä on myös Karl Johan stad, mistä piti tulla Tornion korvaaja Ruotsille.
Viivähdin vain hetken kotona ja jatkoin matkaa. Aioin ajaa Arpelan tietä ja sieltä Keminmaalle. Se onkin viehättävä tie, kun menee vanhaa reittiä, joka kulkee ihan rantaa. Huomasinkin yllättäen, että vastaan tuli voimalaitos, joka oli samalla silta, Taivalkoski. Muistan kyllä Hannele Pokan siitä kirjoittaneen kirjaansa, joka kertoi Kemijoesta. Päätinkin käydä yllättäen tuttavien luona heidän kesämökillään. Mukava pariskunta, jotka tunnen vuosikymmenien takaa. Opetin heidän lapsilleen suomeakin mitä osasin. Nyt lapsetkinkin ovat jo keski-ikäisiä, mitä me vanhemmat sitten.
Isäntäväki on taiteellista ja lukee kirjoja ja pitää luonnosta. Vaikka he odottivat toista pariskuntaa, menin yllättäen, en ollut yhtään epätervetullut. Vieraspariskuntakin oli oikein mukavia ja fiksuja. Paistoimme makkaraa taiteellisella pihalla, jossa näkyi isännän kädenjälki. Sain vielä lahjaksi pakastettua kuivaa lihaa ja puolukoita. Viime vuonna söin heidän luonaan kuivalihakeittoa, jota aion itsekin tehdä. Jälkikasvu tuskin siitä tykkää, mutta saa maistaa ainakin, jo ylihuomenna, kun tulee.
Tuttavani ovat luontoihmisiä ja liikunnallisia ja ovat juuri laihduttaneetkin vähähiilarisella dieetillä. Samat harrastukset kuin minullakin. Itse uskon hiilihydraattien vähentämiseen myös, leipä on suurin syy minun paino-ongelmaani. Näin heillä kuuluisaksi tullutta pakurikääpää, mutta he eivät olleet nähneet sitä Voimala-ohjelmaa, jossa nuori guru sitä niin ylisti. Mies oli löytänyt omituisen kivenmurikan Kemijoen pohjasta, sitä ihmettelimme. se muistutti kesä- tai kalahattua. Heillä oli paljon muitakin merkillisyyksiä pihassa.
Keskiviikkonana menen avustamaan veteraaneja. Jäljellä on enemmän veteraanien rouvia, luultavasti rullatuolilaisia, tuskin muuten pyydettäisiinkään.
Oli mukava kaahata ennen ajamattomia reittejä. Kemijoen rantatiet ovat hienoja. Vien jälkikasvun katsomaan Ukko-Rungiusta, muumiota Keminmaan vanhassa kirkossa. Viime kesänä ovi oli jo suljettu ja saimme tyytyä vain moikkaamaan Paavo Väyrystä. Hänen paikkansa oli kyllä näkemisen arvoinen, mutta Rungiukseen verrattuna, hänen vetovoimansa kalpenee. Ukolla on kädet hieman etäällä ruumiista, mikä viittaa siihen, että ukolla oli hieman massaa. Toinen käsi on katkennut, kuulemma saksalaiset upseerit olivat humalapäissään muumiota tanssittaneet, kuolemantanssi-teema.
Kotona ilahduin, kun ryhdyin tutkimaan Hot Potatoes -tehtävien tekemistä verkkoon. Yhden tehtävän kyllä olen ennenkin osannut, mutta kun niitä pitää olla ryväs eli batch. Ohjeista on vaikea ymmärtää, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta opin lopulta, tietysti se oli se ainoa looginen vaihtoehto, mutta sitäpä en meinannut löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti