Tämä talvi on mennyt hänekseen jalkaa potiessa. Hiihtokausi on parhaimmillaan, mutta sukseni pysyvät komerossa. Kävin lääkärillä saamassa pistoksen kantapohjaan. Lääkäri sanoi, että lupaa, ettet enää muuta, kun vaivan paikka muuttui eikä ehkä akilles-jänne olekaan se vika vaan latinankielinen syy, käytännössä tulehdus, joka on sama kuin luupiikissä. Minulla näkyi röntgenkuvassa katkennut luupiikki, vuosikymmenen takaisesta vaivasta.
Lääkäri kehotti voimistelemaan jalkaa. En jaksanut sitä aiemmin tehdä, koska koski ja tunnen itseni niin kömpelöksi että fysioterapeutin ohje oli liian vaikea. Nyt voimistelutan jalkaa kaiken aikaa muuten ja toiveita on parantumisesta.
Äijäkerhossa eräs äijä, entinen poliisi näytti kuinka hän on saanut selällä sängyssä maaten lonkkia pyörittämällä nivelet pysymään kunnossa, vaikka ne olivat aikoinaan huonot. Se onkin tosi hyvä liike. Poliisi sanoi, että vaikka meidän suunnittelijallamme unohtuikin laittaa rasvanippa, siellä on kuitenkin rauhanen, joka toimii voitelijana, jos niveltä liikuttaa.
Sisareni kertoi, että hänet ensimmäisen, epäonnistuneen reisiluun kaulan naulaamisen jälkeen otettiin kuin armosta proteesileikkaukseen, koska hän sai lääkärin vakuuttuneeksi siitä, että hän tosiaan voimistelee. Hän kertoi kuinka eräs kohtalotoveri, jolla oli sama kohtalo epäonnistuneen naulauksen jälkeen ei päässytkään proteesin asenneukseen, koska hänen kuntonsa oli päässyt liian huonoksi, tuttava olikin juuri kuollut.
Sisareni porskuttaa edelleen. Koska hän osallistuu vapaaehtoistyöhön lakkautetun kirjaston kantavana voimana ja tarvitsee silmiä, hän sanoi yrittävänsä sillä perusteella päästä lasek-leikkaukseen. Lasit eivät enää auta, mutta ehkä leikkauksella voitaisiin korjata linssiä. Sisar asuu Ruotsissa eikä tuo vanhusten jättäminen hoidotta tietenkään päde meidän hienoon maahamme. Lääkäri oli hänelle nimenomaan sanonut, että hän pystyi nimenomaan vakuuttamaan tuolla topakkuudellaan: "annars hade man låtit det vara", oli lääkäri sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti