Mirjam Kälkäjä

Näin lehdessä että Mirjam Kälkäjän uutta teosta julkistetaan Aineen taidemuseolla, hyppäsin pyörän selkään ja menin tilaisuuteen. Olen lukenut yhden Kälkäjän teoksen ja nähnyt hänen kirjoittamansa näytelmän. Aion kyllä lukea lisää, tämän uudenkin joka on kunnianosoitus arjelle ja jälleenrakennusajan naiselle, toki minulle läheisiä asioita jo äitinikin kautta, joka oli yksi niitä evakkoon lähteneitä emäntiä. Hänellä oli pieniä lapsia. Kun minä synnyin, emännät meinasivat että sota se tulee, kun Elinillä oli ollut molempiin sotiin evakkoon lähtiessä aivan pienet vauvat ja liuta muita. Talvisotaan lähdettiin paukkupakkasissa vuoratuissa heinähäkeissä matkustaen Kittilään. Lapin sota vei Keski-Pohjanmaalle Kannukseen. Takaisin tultiin poltettujen savupiippujen maisemaan, asuttiin ensin rakennetun navettarakennuksen tallipuolella koko perhe, minua lukuunottamatta.

Varmaan Kälkäjä oli oikeassa, kun hän painotti naisten ratkaisevaa osuutta jälleenrakennuksessa. Kälkäjä oli Petsamon evakkoja ja perhe asui Tervolan Varejoella samassa kylässä kuin Paasilinnat. Sieltä on noussut tosiaan kulttuurihenkilöitä useitakin, mutta kirjailija mainosti kyllä aiheettomasti Arto Paasilinnaa, "jonka teoksia on käännetty useammalle kielelle kuin Raamattua". Ei nyt sentään, mutta kyllä 46:lle kielellekin käännetty on sekin paljon. Minun suosikkini on kyllä Erno, jonka useita toimittamia kirjoja olen lukenut ja omistankin kirjaston poistomyynnin ansiosta. En tietenkään viitsinyt huomauttaa harrashenkisessä tilaisuudessa, jossa tarjottiin myös kahvit kakkuineen, suuruusluokista.

Ihan arvokkaalta vaikuttava mummo Kälkäjä on ja varmaan hyvä kirjailijakin.