2.8.06

Luonnonniitty

Lähipäivien tehtävä on löytää passi Viron matkaa varten, kun se ei ollutkaan siellä, missä luulin. Minulla on muistaakseni voimassa oleva passi, mutta voi olla, ettei olekaan. Muistiini ei voi luottaa, mutta se ei ole vanhuudenhöperyyttä vaan aina olemassa ollut tosiasia.

Sain varattua paikat työttömien ryhmälle viimeiselle Eugenian yleisöristeilylle tämän sesongin aikana. Laivan voisi kyllä vuokrata, mutta silloin se maksaa maltaita. Laiva on tehty muutamia vuosia sitten juuri saman Sagalundin museon pihalla projektina ja siirretty runkona kotisatamaan, Västanfjärdin Kalkholmeniin. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat olleet projektissa mukana.

Puhuin museon johtajalle kukkaniitystä. Hän kertoi, että kyseinen niitty oli kylvetty muutamia vuosia sitten ja oli oikein hieno. Eräs eläkkeellä oleva maanviljelijä on maatalousasioissa vapaaehtoinen auttaja. Nyt se on kuitenkin ihan tavallinen, heinää kasvava pelto - tosin en ole lähemmin katsonut. Sanoin, että luulen sitä vaivaavan liiallisen rehevyyden. Muistan lukeneeni luonnonniittyjen kasvatusohjeista, että maan köyhdyttäminen on a ja o. Rehevän maan rikkaruohot valtaavat alan ja yrtit jäävät piiloon. Johtaja oli heti soittanut ko eläkeläiselle, joka tulee kaatamaan heinät. Yritin kysyä, mitä sitten, kuka ja miten heinät korjataan. Logiikka ja logistiikka olivat jääneet kesken. Jos nyt ei ole jo liian myöhäistä, korsiintuneet heinät pitäisi kerätä pois, muuten ravinteet jäävät maahan. Sanoin hänelle, että eikö voisi neuvotella vaikka paikallisen maatalousoppilaitoksen kanssa, että voisivatko he ottaa luonnonniityn perustamisen opetusohjelmaansa. Kyseessä on varmaan monivuotinen projekti, joka vaatisi pitkäjänteisyyttä. Heinän kerääminen kävisi parhaiten koneilla.

Kerroin, että ehdotin samaa muutama vuosi sitten mielisairaalan niitystä, josta olisi voinut tulla jopa matkailunähtävyys, mutta en saanut ymmärrystä heräämään. Sanoin, että muistossani elävät Lapin hienot vesistöjen rantojen luonnonniityt, jotka varmaankin ovat paljon hienompia mielikuvassa kuin todellisuudessa. Mitä ne nykyään ovat, olisi tosi kivaa nähdä. Autoteiden varret taitavat olla parhaita nykyajan kukkaniittyjä. Ne ovat jokaisen ulottuvilla, eivätkä usein ole liian reheviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti