Lauantain löpinää

Luin blogeja, kun ei ollut tapahtunut juuri mitään, josta kirjoittaa. Tunsin eilen hieman turhautuneisuutta taas työtilanteeseen. Minulla olisi omasta mielestäni kapasiteettia, tällä kertaa palkkakin on olemassa, mutta työtä ja asiakkaita on kovin vähän. Ehkä en osaa poimia oikeata tekemistä. Teoriassa tekemistä pitäisi olla. Jo ensi viikolla voi taas liikahtaa, kun työnvälityksen yhdyshenkilö tulee lomalta ja lähettää mahdollisesti uusia asiakkaita aivan mahdottomine ongelmineen, joille en sitten taas osaa tehdä juuri mitään. Muistelen joskus aikaisempiakin asiakkaita. Se alkoholistinainen, joka mieluummin vaipui sairauteensa kuin tarttui ojentamaani käteen. Olisin tarjonnut ainakin teoreettista mahdollisuutta hänelle päästä ongelmistaan, pystyä tekemään jotakin, mistä hän olisi voinut olla ylpeä. Mutta hän vaipui mieluummin surkeuteensa. Ensi viikolla on jo se odottamani Viron matka. Perjantai-aamuna on mentävä bussille Kemiöön jo neljän aikaan. Toivottavasti en sitä missaa kuten teki tyttären perhe, kun olivat tulossa tänne.

Työmiehet sääntelevät tarkkaan tekemisensä. He kokevat, että työmarkkinatuki on saavutettu etu, kansalaispalkka ja ainoa palkka työstä on 8 €/pvä, kulukorvaus. Se ei motivoi. En viitsi ruveta argumentoimaan sitä vastaan, kun periaatteessa kannatan perustuloa. Itselläni on sentään kunnon palkka. He tekevät kuitenkin jonkin verran työtä ja mieliala on suhteellisen hyvä. Eilen purimme tellingin, otimme naulat irti. Ensi viikolla on edessä niitten pystytys uudelleen varaston toiselle puolelle. Siihen minulla ei ole paljon asiaa, koska toiset tietävät ja osaavat paremmin. Yksi työmiehistä sai ihottumaa. Päreet ovat kauan varastossa viruneita. Ajattelin myyräkuumetta, mutta lääkäri oli puhunut yleisesta allergiasta. Vein lammasparoille vähän lehdeksiä. Työmiehet ovat omasta aloitteestaan ja yleisestä armeliaisuudesta ruvenneet muutenkin hoitamaan niitä, he tulevat viikonloppunakin antamaan niille vettä ja ruokaa. Niiden hoito tuntuisi olevan retuperällä. Kukaan ei oikein tunnu niistä vastaavan. Ne ovat kyllä komean riukuaitauksen sisällä. Heinät luvattiin viedä eräälle hevostilalle. Olen sentään saanut sen aikaan. Se oli työtä kukkaniityn eteen.

Kävin myös työkkärissä viemässä Christerin luennon mainoksen ja sain aikaan myös sen, että erään asiakkaan case otetaan ns. yhteistyöryhmän kokoukseen. Ehkä siitä voi olla jotakin hyötyä hänelle, koska siellä on mukana viranomaisten edustajia ja lääkärikin. Ehkä pääsen itsekin kokoukseen. En ole sellaisessa käynytkään ja pidän uusista kokemuksista. Asiakkaalta piti saada allekirjoitus suostumukseen.

Pitää vielä laittaa ilmainen notiisi paikkakunnan lehteen luennosta. Yksi työmiehistä jäi sairauslomalle kylkiluun katkeamisen takia eikä tule enää töihin. Juuri häntä varten muutimme C:n luennon aikaa. Toivottavasti hän voi tulla omia aikojaan edes. Tämä on oikeastaan varaslähtö, jos ajattelee Veteraaniurheilijan Ravintokaraokea. Siihen tarkoitetut vihkot eivät ehdi painosta 21. päiväksi, mutta uskon C:llä olevan niin paljon rutiinia luennoijana, että hän selviää hyvin.

Aioin listata muutamia blogeja, mutta erehdyinkin taas löpisemään. Tosin tämä on tyhjille jutuille ja löpinöille muutenkin omistautunut blogi, joka täyttää pientä koloa pitäjänsä tyhjässä ja merkityksettömässä elämässä. Mutta blogien lukeminen ei sitten olekaan turhaa.

Koska en voi höpöttää marjan ja sienten poimimisesta kuten tähän vuodenaikaan pitäisi, korvaan sen uimisella. Vaikuttaa siltä, että ihmiset katsovat kalenteriinsa ja lopettavat uimassa käymisen tähän aikaan. Vesi on silti kuin keitettyä. Järvivedessä ei näy levää, jota meressä oli sitäkin enemmän. Patriarkaalinen tilanomistaja kutsui ko. rantaa nakurannaksi, kun näimme hänet kerran kokemassa rapumertojaan. Tilanomistaja kysyi: Ette kai aio pitää nuotiota. Nakuja ei siellä ole näkynyt.

Uimapolun varrella on nykyään aivan entiseen malliin fasaanin poikasia ihan vilisemällä. Metsästäjä Holmia ei lintuinfluenssa ole pelästyttänyt. Herroille tulee olemaan taas metsästettävää ensi talvena. Fasaanin poikaset muistuttavat aivan maantiekiitäjiä, kun ne juoksevat silmittömästi karkuun. Kesällä näin myös usein kaksi kaninpoikaa. Lähempänä rantaa on sitten toinen lintujen kasvattaja. Viljapellossa on uusi lintuesiintymä. Niitten ohittaminen saa aikaan toisenlaisen mellakan, kun nämä linnut säntäilevät ympäriinsä. Ovatkohan ne sitten sorsanpoikasia, mutta paljon niitäkin on. Pitäisi oikeastaan ottaa kuvia ja kysyä tietävämmiltä, mitä ne ovat.