Olinpa jazz-konsertissa ja vieläpä seurassa, mikä on erakkomaiselle maalaiselle suuri edistysaskel. Yksin siellä olisikin ollut tylsää, mutta seurassa musiikki jäi kuuntelematta. Luulen kyllä, että tuollainen jatsi on sitä populaarimpaa sorttia, joka toimii vain viinin ja oluen juomisen kulissina. Katselin ihmeissäni kuinka ihmiset aplodeerasivat soolo-osuuksien jälkeen. Minä en totta puhuen huomannut jumputuksessa eroa. Toista on se jazz, josta kerrottiin television sarjassa, jossa kerrottiin jazzin historiasta. Huumeet ja kova elämä puuttuvat tästä keskiluokaisesta suomalaisjatsista.
Myös muuan kaveri joka on jazz ja blues-mies henkeen ja vereen ja joka haki netistä juuri ne vanhimmat ja koskettavimmat näytteet ei varmaankaan olisi pitänyt tästä sivistyneestä musiikista. Itsekin hän on tosin kohtelias ja korrekti. Hänellä ei ole varaa maksaa 25 € ja matkoja päälle yhdestä konsertista, kaljasta puhumattakaan. Hän elää niin kapeissa resursseissa ja on tottunut siihen. Lapsi tuli hankittua ja lopulta vaimo otti sen kainaloonsa ja läksi ja hankki kaverille elatusmaksut, joita hän ei ole pystynyt maksamaan.
Meidän takanamme syttyi pieni mellakka. Ilmeni, että musta kyy oli tullut myös kuuntelemaan konserttia. Sitä se minun uneni tiesi, ajattelin. Joku mies nuiji kyyn kuoliaaksi, mikä on sinänsä vahinko. Silläkin olisi ollut elämisen oikeutus. Kuulin toisella korvallani, että miestä kritisoitiin teosta.
Viihtyisää oli ja näin taas saarta uudesta perspektiivistä valkoviiniä latkien. Kävin myöhemmin katsomassa tehtaan puolelle rantautunutta Estelle-laivaa. Juttelin kipparin kanssa ja hän sanoi, että mukaan voi päästä huomenna kl.12 Turun matkalle. Jos vain tulee sopiva bussi takaisin ja sovin mukaan niin menen tähänkin seikkailuun. Messissä juttelin vähän nuorten, sievien tyttöjen kanssa. Mehän olemme vähän kuin samassa , yhteisessä vihreässä liikkeessä, vaikka minä vain ulkolaidalla. Oli yhteisiä tuttaviakin. Minä tunnen joitakin vanhasta kaartista, niistä jotka rakensivat laivaa. Nyt on kuulemma uusi polvi remmissä ja vanhat lepäävät.
Yhdistys ei ole saanut tehtyä toista Angolan matkaa. Edellinen meni vähän pieleen sisällissodan takia, eikä laiva saanut tuotua tarvittavia määriä reilun kaupan tuotteita. Kuulemma koko ajan tutkitaan mahdollisuuksia uuteen reissuun. Laiva saadaan pidettyä valtamerikunnossa niillä tuotoilla, joita chartraus tuottaa.
Vielä mainitsen sen edistysaskeleen, jonka havaitsin tehneeni. Alastalon Salissa kirjan hinta oli kanteen merkitty 18 € kpl. Sen sijaan, että olisin kiltisti kaivanut kuvetta ja maksanut, kysyinkin paljonko sinä näistä tahdot. Hinta olikin yllättäen puolet. Sain kahdellakympillä kolme Suomen ja jopa maailmankirjallisuuden parhainta teosta, jonka ylittänyttä ei suomalaisessa proosassa ole. Pitäjän pienimpiä oli kolmas.
Impulsiivinen maalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti