Kuumaa on

Oman kylän uimaranta merenlahden päässä on pettymys uimisen suhteen. Sitä kyllä ollaan laittamassa paremmaksi. Sitten kun siihen saadaan lisää hiekkaa, lapsiperheille se on ihanteellinen. Kauneudessa ei nytkään mitään puutu. Sileitä kallioita, hiekkaa, joutsenia. Mutta vesi on sameaa ja rannassa on teräviä kiviä ajettuna pohjaan. Sitten on liejua ja vesikasvit tarttuvat ilkeästi kaukanakin. Sitä ajattelee joskus, että merestä syöksyy jokin otus, jonka kanssa syntyy taistelu elämästä ja kuolemasta.

Näin viime yönä unta kyistä. Ne näyttivät kuolleilta ja kuivuneilta ja sitten pomppasivat kimppuun niin, että minäkin heräsin pompaten sängyssäni. Ikkuna-Iineksen kyytkö ne siinä kummittelivat, vaiko ne joita olen nähnyt teillä ajellessani.

Kovin monen kilometrin päässä ei ole sitten todella hieno uimaranta sekään. Ölmosin ranta. Käyn kuitenkin omalla järvellä, jossa on kirkas vesi ja saa uida rauhassa. Pieniä luontoelämyksiä kokee kaiken aikaa, hirven joka säntää rannassa karkuun kauheaa vauhtia niin että vesi roiskuu ja kaurisäidin ja vasan, kuten tänä aamuna, kun ajelin skootterilla.

Kävin katsomassa sitä Amos Andersonin kotikylää. Hyvinvoivan näköinen talo Amosin tien varrella. Näissä vanhoissa taloissa on kulttuuria. Ne ovat minulle yhäkin ihastuksen aiheita, kun Lapissa ei niitä nuorena nähnyt, kun sota oli polttanut vanhat nauhamaiset jokivarsikylät. Suvannon kylä Pelkosenniemellä edustaa vanhaa, mutta sitä ei ole tullut nähtyä.

Meille Skandinavian asukkaille ja lyhytjännitteisesti ajatellen, ilmaston lämpiäminen tuo Etelän tänne. Raukat Välimeren rantojen asukit. Heidän kesänsä alkavat olla sietämättömiä. Ja kaikki myrskyt sitten jotakin ensimmäiseksi mieleen tulevaa mainitakseni.