Estelle

Estellessä ei ole keulapotkuria, ja siksi sen manööverit paikallaan ovat hankalia. Taalintehtaan satama-altaasta lähdettiin kuitenkin tyylikkäästi. Miehistö veti keulaan purjeen ja kumivene työnsi samalla. Laiva kääntyi juuri suunnitelman mukaisesti ja lähti matkaan Turkua kohti. Oli tyylikästä, kun kuului sumutorven täräytys ja rannassa oleva jazz-juhlakansa kääntyi katsomaan. Onhan se sentään Laiva eikä mikään lasikuitupaatti. Se ajoi matkan koneella. Varsinainen purjehdus jäi näkemättä. Ehkä miehistö ei ollut siihen tarpeeksi harjaantunutta. Haastattelin yhtä pidempään ollutta naista. Tuttua oli kuvioissa.

Nuori miehistö oli enimmäkseen nättejä tyttöjä napa paljaana. Kippari oli ehkä ainoa ammattilainen ja mahdollisesti konemies, jota ei näkynyt, kun hän oli koneessa. Se oli varmaan samalla koulutusta. Kippari piti tuntia ennen lähtöä keulapakalla yhteenvedon siitä, mitä tulee tapahtumaan ja kuka tekee mitä.

Ihme, että matkustajia oli vain kaksi. Kaksikymmentä olisi sopinut. Mikä erikoinen tapa matkustaa Turkuun. Tulen muistamaan sen varmaan loppuikäni. Oli hienoa nähdä kotisaartani mereltä päin. Se näytti karulta ja kallioiselta, mikään ei ollut tuttua. Ei ihme, että Venäjän tsaarikin palasi toistuvasti näihin maisemiin, niin jylhän kauniita ne olivat.

Matka Turkuun kesti yli seitsemän tuntia. Takaisintulo bussilla vain toista tuntia. Sain ohjata laivaa ja kippari kehui kohteliaasti niinkuin pitääkin. Paikat olivat välillä ahtaat, esimerkiksi Paraisten portissa, mutta siellä minä en ohjannut. Aika tuli välillä pitkäksi olla aurinpaisteessa niin pitkään. Miehistö pesi kantta vesisuihkulla ja matkalla syötiinkin. Ruokaa en sentään kehu. Se oli mautonta yhteisöpöperöä.

Turkuun tulo oli tietenkin hienoa ja aivan toista mitä autolautassa. Ruisrokki oli menossa useammalla lavalla. Oli elämys tulla Aurajokeen. Estelle palasi vakipaikalleen. Sillä ei ole purjehduksia heinäkuussa. On vahinko, että se on niin vähässä käytössä.