Kävin Taalintehtaan jazz-juhlien kirjailijatilaisuudessa. Dragsjärdissä, jonka keskus Taalintehdas on, on ainakin viisi kirjailijaa, jotka vaikuttavat kaikki oikein päteviltä. On Eppu Nuotio, Caj Westerberg, Juha Ruusuvuori, Kjell Lindblad ja Taavi Soininvaara. Kaikki ovat toistaiseksi minulle lukemattomia, mutta aikomus on. Lindblad oli nimenäkin outo. Hän vaikutti olevan tiiviin sanonnan mestari. Tilaisuuden vetäjänä oli eläkkeellä oleva kulttuuritoimittaja Juha Virkkunen, joka viettää myös kesiään kunnan eräässä saaressa. Virkkunenhan liittyy jo nimenä radikaaliin 60-lukuun, mutta koska en ole radiota kuunnellut, hänkin on jäänyt verraten oudoksi.
Kaikki puhuivat ruotsia, mutta Ruusuvuori, Soininvaara sekä Virkkunen yleissuomalaisesti, eli tekivät virheitä, jotka minäkin huomasin. Kuitenkin tuo kahden pääkielen rauhanomainen rinnakkaiselo tuntuu hyvältä ja sympaattiselta. Parhaassa tapauksessa ei käännetä vaan juttu jatkuu eri kielillä ja kaikki ymmärtävät.
Jotenkin nämä kirjailijat tuntuivat ihan tavallisilta ja sympaattisilta, heidän kirjansa ovat konstailemattomia eivätkä valovuosien päässä lukijasta. Tietysti esitettiin jatsiakin ja oli elävä solisti, kaunis ja säteilevä Clara Reinikainen. Olisi ihan mukava käydä konserteissakin, mutta toistaiseksi puuttuu sopivaa seuraa.
Kun ajoin illan hehkussa kotiin päin, vastaan tuli sairasauto ja poliisiautoja. Ehkä se kuuluu asiaan, että toiset riehuvat kännipäissään niin, että toiset voivat tuntea mukavaa paheksumista tai kaiken sallivaa maailmanmiehen asennetta.
Todellista kulttuuriantia olisi ollut antiikkikirjojen myyjän laatikoissa. Hän ehkä oli suuri asiantuntija, niin hienoja teoksia hänellä oli. Silti en ostanut mitään, häpeä minulle. Paperikantinen Volter Kilven Alastalon Salissa I ja II, 18€ kpl. Olisi mukava kokea vieläkö siitä saan saman orgiastisen lukunautinnon kuin parikymppisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti