Uusi työpaikka

Uusi ryhmä, mutta asiakkaista en voi suoraan kertoa. Samalla työpaikalla oli kuitenkin toinen tyyppi, joka toi mieleeni joitakin asioita. Hän oli pohjoisesta kotoisin ja palautti mieleeni tuon Lapin miehen tyylin, jota löytää mm. kaljabaareista. Hulvattomat jutut kuuluvat siihen repertuaariin. Monet suullisesti sujuvat kertojat eivät osaisi juttujaan edes laittaa paperille. Tai ainakin siinä ne vaikuttaisivat latteilta, jopa typeriltä. Monet kirjailijat ovat napanneet näitä tarinoita osaksi omiansa, mutta käsitelleet niitä taiteellisella tavalla, luoneet omia rakenteitaan. Veijo Meri esimerkiksi. Tällä miehellä oli juttuja suomalaisten rauhanturvaamisoperaatioista, jotka toivat esille sen irvokkaan puolen, seksin, sikailut ja väkivallan sekä alkuperäisväestön omituisuudet.

Hän kertoi myös huimia juttuja koirasusista ja sanoi olevansa varma, että saarella pyörii kaksi sutta.

Harmitti, kun en ole opetellut podcastingia. Kertoja olisi tietenkin jäykistynyt, jos olisi saanut mikrofonin nenänsä alle. Valokuvaaminen ja äänittäminen menee niin pitkälle intimiteettialueelle, että sellaiseen taitoni eivät vielä riitä, riittävätkö koskaan. Ihmiset pitäisi pystyä ensin vapautumaan peloista, että heitä käytetään jotenkin hyväksi, mikä onkin varsin oikeutettu pelko. Ammattijournalistit syyllistyvät siihen jatkuvasti, saatikka sitten amatöörit.

Jotenkin, millä logiikalla en tiedä, liitän tähän loppuun muutamia ajatuksia bloggaamisesta, mitkä Saaran viimeisin päivitys tuo mieleeni. Hän yleistää hieman liikaa siinä, että olisi kaksi bloggaajarotua. Ne jotka pönöttävät omiaan ja ne, jotka välittävät keskustelusta. Monet hienot blogit ovat nautittavia jo sinällään, ilman keskusteluakin. Keskustelu on sitten Jumalan lahja, jota ei ole kaikille suotu, ajattelen. Taidot tietenkin merkitsevät jotakin.

Joskus keskustelu voi jopa latistaa hienoja ajatuksia. Vaadimmeko keskustelupalstaa painettuihin kirjoihin. Vaikka se onkin tietenkin mahdotonta, sitä ei välttämättä tarvita. Keskustelu jatkuu ehkä toisilla foorumeilla tai lukijan/ näkijän päässä. Ei tauluissakaan ole kommenttimahdollisuutta, eikä musiikkikappaleissa.

En nyt tosiaankaan väitä, että omat postaukseni olisivat taidetta, johon ei voi puuttua, mutta samalla skaalalla sitä jotenkin ollaan. Näen, että lukijoita käy. Minulla on kirjoittamistarve, mitä se lienee sitten onkaan. Olen saanut hyvääkin palautetta, jolla elän pitkään. Tietenkin yritän unohtaa huonot, vaikka se voi ollakin vaikeaa. Olen ihan tyytyväinen, että voin kirjoittaa. Sana on vapaa, ja minullakin on tuo toinen Jumalan lahja, kuitenkin ihan riittävästi lukijoita.

Saara ja ns. keskustelevat blogit ovat mestareita omalla sarallaan. Heillä on se taito. Mutta ei silti pidä yleistää liikaa. En itse olisi ihan innoissani sellaisesta fanista kuin Saaran lemmikki, "Reiska". Hän on sanallinen virtuoosi, ei siinä mitään.