Turku on toista maata

Oi kiltti peikko
Olen niin heikko
pelasta, auta

Yritin muistella, että Mikki Hiirtä merihädässä meni joku auttamaan Suomen Joutsenella (tai meni SJ jopa itse), ehkä samalla, jota katselimme A:n kanssa Turun satamassa.

Yritin kertoa taas lisää suomalaisesta kulttuurista 30-vuotiaalle tyttärelleni. Hän ei ole kuullut jostakin sellaisesta kuin Juhani Aho eikä myöskään kirjailija Volter Kilvestä, jonka nimen näimme seinälaatassa, kun menimme Luostarinmäelle. Se on ainutlaatuinen miljöö, jota ei ole koottu jollekin mäelle vaan kuten Skansenia. Se säästyi Turun palossa ja viimeiset asukit olivat 60-luvulta. Veljekset, joiden koti museoitiin aivan sellaisenaan kuten kreivitär Hallwylin Tukholmassa, jossa roskatkin paperikorissa ja tiskirätit on numeroitu ja museon katalogissa.


Muutama käsityöläinen oli paikalla pitämässä asemia vaikka suurimmat joukot olivatkin Keskiaikamarkkinoilla, joissa mekin vietimme tuntikausia. Kuinka onnistunut loma, huokaili ruotsalainen tyttäreni. Tämä päivä oli piste i:n päällä.

Kyllä minäkin pidin tästä arkkitehtuurista vielä enemmän kuin Alvarin, joka kuitenkin vaikka itse virtuoosi pilasi vaikutuksellaan suomalaiset kylät ja kaupungit, koska apinoijat eivät osanneet tehdä Alvarin suunnittelemien kaltaisia laatikoita.

Keskiaikamarkkinoilla piti ihailla myyjien ja tuotteiden paljoutta, hienoja tuotteita, joilla on tosi korkeat laatukriteerit nettisivujen mukaan. Olikohan toispuoljokkee sijaitseva toinen käsityöläismarkkina sitten raakattujen tuotteiden markkinat. Huonoilta nekään eivät vaikuttaneet. Ihailimme yleisön seassa pujahtelevien näyttelijöiden taitoja, pukuja ja heidän suurta määräänsä. Näin muutaman tutunkin. Saareltamme oli Rohan talli hevosineen. Heillä on iltaisin näytöksiä. Emme nähneet heidän esiintyvän, mutta hevoset olivat paikalla ja kauniit, sirot rouvat.

Myös Turun Konsan kartanon Ulla on etäinen tuttu new age -ajoiltani. Hänkin oli seurueineen myymässä kartanonsa tuotteita. Keuruun ajoilta muistin naapurin rouvan ja tyttärien esiintyneen keskiaikaispuvuissa arkenakin. Käsityöläiset olivat väkertäneet hienoja tuotteitaan talvikaudet ja panivat nyt parastaan. Kaalin lehteen kääritty bratwursti tai jokin muu herkku on hyvä idea, miksei niitä ole kioskeissakin. Olisin tietenkin halunnut palkita useampia ostamalla heidän tuotteitaan enemmän, mutta kaikkeen ei rahani riitä. Annoimme kerjäläisille lantteja. Emme myöskään ostaneet kokonaisena paistetun sian paloja, mutta kuvasimme ahkerasti. Karkeapiirteisen sepän + satoja kertoja kauniimman vaimon muistimme viime kesältä Hiittisten Rosalasta, jossa he olivat antamassa näytöstä. Ei oikein tuntunut, että olemme Suomessa. Naureskelimme, että ajattelevatkohan sattumalta paikalle tulleet turistit, että tällaista elämä Suomessa on. Leipää ja sirkushuveja.


Kävimme kansallispyhätössä, Tuomiokirkossa ja ehdimme jopa Turun linnan pihallekin ennen sulkemista, mikä sinänsä oli sekin elämys molemmille. Kävelimme Aurajoen rantoja ja ajoimme joen yli sillä lautalla, mikä sen nimi nyt olikaan. Ostimme vävylle ekotorilta luistimet pikkurahalla.

Tyttärestä oli mukavaa saada omaa aikaa, nukkua pitkiä unia ja tavata minua. Samoin minusta tytärtä. Hän on pärjännyt hienosti elämässä, kasvattaa menestyksellä lapsiaan ja on yhteiskunnan tärkeitä rakentajia. Miten voin olla niin fiksun ihmisen isä! En ole itse erityisen lahjakas, kiltti tai onnistunut.