Punainen syyttäjä

Luin A:n matkalukemisena olleen kirjan, Röd Åklagare/Punainen syyttäjä, jota ei ainakaan netin mukaan vielä löydy suomenkielisenä, mutta varmaan tulee aikanaan. Vaikka on latteata sanoa: vavisuttava lukukokemus, tämä kuitenkin sitä oli.

Kielestä tulee kiinalainen tunnelma, vaikka se on ruotsia. Xiao löysi netistä ruotsalaisen Larsinsa ja muutti Ruotsiin. Larsia ei paljon kuvata, mutta vähän enemmän aikaisempaa, saksalaista miesystävää, joka kuoli liikenneonnettomuudessa. Punainen syyttäjä kaipasi pois ahdistavasta kotimaastaan.

Xiao oli köyhän perheen lapsi. Kiinassa se joka rakastaa lastaan, hakkaa häntä ja hän saikin kovasti kuritusta pienenä. Miehet lyövät vaimojaan, olipa vaimo sitten syyttäjä tahi tuomari.

Kirjasta saa tuosta idän ihmemaasta kuvan, mikä on häiritsevä. Tuollaisen maan kanssa joudutaan olemaan tekemisissä. Vaihtoehtoa ei ehkä ole. Jos pinnan alla olevat virtaukset pääsisivät valloilleen, se vetäisi jättimaan kurimukseensa, ja maahan on maailmantalouden veturi. Toisaalta sadat miljonat kiinalaiset varmasti myös ovat samaa mieltä, he näkevät taloudellisen ja yhteiskunnallisen edistyksen ja tietävät mitä on elää köyhyydessä ja levottomissa oloissa. Kommunistipuolueen hirmuvallalla saattaa olla kansan tuki, vaikka sadat miljonat varmaan myös kokevat kaikki epäoikeudenmukaisuudet, korruption ja väkivallan samanlaisena piinana kuin Punainen Syyttäjä.

Ne jotka siihen pystyvät, ottavat ilon irti elämästä. Mietoon korruptioon Kiinassa kuuluu päivällisten tarjoaminen ja pienet lahjukset. Käydään tanssimassa diskoissa ja lauletaan karaokea, eletään kuin viimeistä päivää. Lahjusten avulla perheet pystyvät korjaamaan asioitaan. Lahjukset ovat yhteiskuntaruumiin voitelunestettä, ne saavat asiat rullaamaan.

Köyhät eivät lahjuksiin pysty ja heitä voidaan kohdella kovalla kädellä. Käsitys oikeuslaitoksesta on Xiaon kuvaamana perin omituinen. Tuomarit, syyttäjät ja poliisi ovat huonosti koulutettuja ja he ovat samalla puolella. Asianajajiakin on nykyään, mutta heidän merkityksensä on marginaalinen. Lain enimmäis- ja vähimmäismääräykset määräävät tuomioiden pituuden, mutta kuten sanottu korruptiolla niitäkin voi kiertää. Palkat ovat liian pieniä, kaikkien on otettava lahjuksia, jos haluaa säällisen elämän. Myös Xiao, joka yritti olla oikeudenmukainen, päätyy lopulta lahjusten ottoon. Nepotismi on vallalla ja melkein kuka tahansa oikeat suhteet omistava voi päästä tuomariksi tai syyttäjäksi. Tutkimukset ovat summaarisia ja mielivaltaisia. Kaikki vetävät omaan pussiinsa. Perhe on silti yhä yksilön paras turva maassa, jossa sosiaaliturva on heikkoa.

On vaikea kuvitella kuitenkaan toisenlaista Kiinaa kuin mitä se on. Kiina on oikeastaan kuva koko maailmasta, jossa vahvin on niskan päällä ja käyttää säälittä asemiaan ja luo jopa moraalisen oikeutuksen pystyttämilleen rakenteille. Yhtä latteata on varmaan sanoa, että Kiinan ympäristöongelma on tikittävä aikapommi, kun ei ole Kiinassa käynyt ja nähnyt tilannetta paikan päällä. Se kuva häiritsee mieltä, mutta on vaikeata kuvitella muutakaan. Jos Kiinassa ryhdyttäisiin oikeudenmukaisiksi, maa ja koko maailma saattaisivat sortua yhdeksi Punaisten Khmerien apokalyptiseksi taistelutantereeksi, jossa taas lopulta vahvimmat ottaisivat vallan.

Täytyy tässäkin vain toivoa, että markkinoiden näkymätön käsi korjaa aikanaan, kuten se on tehnyt monessa paikassa muuallakin. Meillä täällä Pohjolassa asiat ovat suhteellisen hyvin. Olemme sitä maapallon yläluokkaa, joka katsoo oikeutuksekseen ajella autoillaan harvaan asutussa maassa ja käyttää sumeilematta sitä hyvää, jota epäoikeudenmukaiset maailmankaupan rakenteet niin runsain mitoin meille jakavat.