Vesi on taas lämmintä ja käyn uimassa järvellä, jossa ei ketään muuta yleensä näe. Pidän uimaretkeä mukavampana kuin kaikkea markkinahumua, johon viime viikolla tutustuimme.
Netti oli toimimatta pitkän aikaa, mutta loppujen lopuksi sekään ei ole erityisen tärkeätä. Kun televisio meni rikki, telkkarikaan ei enää ole kovin tärkeää, vaikka sitä näenkin kannettavan digivirittimen avulla tahtoessani. Kirjoista en haluaisi luopua, jos jostakin pitäisi. Nytkin olen ollut niihin uppoutuneena.
Luin taas Jan Guillouta. Kokoomateos hänen kolumneistaan oli kyseessä. Hän on ehdottomasti hyvä tyyppi. Hän ei kuvia kumartele vaan antaa oikealle ja vasemmalle nautittavia iskuja. Hän on sellainen todenpuhuja, joita itsetyytyväisissä kansankodeissa ehdottomasti tarvitaan. Sain myös päivitettyä joitakin tietojani siitä mitä Ruotsissa on tapahtunut näinä vuosina, kun olen ollut poissa.
Hän ei kumartele myöskään feminismiä, jonka ääri-ilmiöitä hän nautittavasti kritisoi. En ole aiheeseen perehtynyt, mutta jotain perää kolumnisti Panun moitiskeluissa näköjään on, kun Guilloukin kritiikkiä esittää.
Aika suuren osan Kolumnisten -kirjasta ottaa mediakritiikki. Media on näköjään syyllistynyt aikamoiseen sopuli-ilmiöön Ruotsissakin. Pari esimerkkiä: Kahta lääkäriä syytettiin paloittelu-murhista, minkä Guillou todistaa nykyajan noitavainoksi. Myös Thomas Quick- niminen häiriintynyt henkilö on fabuloinut itsensä median avustamana sarjamurhaajaksi, joka kuitenkaan ei ehkä ole tehnyt yhtäkään murhatekoa. Kun medialla on ajo päällä, se syyllistyy aikamoisiin törkeyksiin.
Fifflaavat johtajat saavat ansaittua pilkkaa, samoin hienosteleva ja käsittämätön kirjallisuus ja naiivit poliitikot. Meikäläisestä, joka toisaalta pitää idylleistä ja uskoo hyvää, Guillou on tosin hieman liian raju. Joissakin asioissa hän eksyy ylilyönteihin. Koska kritiikki on niin yksityiskohtaista ja konkreettista, yhteiskunnan analysointi ja suurten linjojen havainnointi jää hieman vähemmälle.
Ensi viikolla palaan taas töihin. Työpaikka on taas rakennettava alusta alkaen, mutta se on hyvä. Mitäänhän tässä maailmassa ei ole pysyvää. Alan hiljalleen suunnitella tämän työn jälkeistä elämää. Jos se on saaristo, niin hyvä on. Jos ei, yhtä hyvä.
En oikein tykkää muuten, että mainokset tuppaavat nyt liikaa esille blogilistan etusivulla. Kyllähän se menettelee kuitenkin, ja kaikkeen tottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti