Kesäloman viettoa

Käytiin heti Fiskarsissa ja Tammisaaressa, kun tytär saapui. Hän oli ollut tukehtua aivan tosissaan leivänmuruun bussissa ja joku tuntematon kanssamatkustaja oli ripeästi hakannut selkään ja pelastanut tyttäreni hengen.

Fiskarsissa on hienossa ruukkiympäristössä iso joukko taiteilijoita ja yrittäjiä rakentanut menestyvän keskuksen ja hienon ympäristön. Meikäläinen, joka ostaa tavaransa Alennus-Hallista, ei voi tuhlata rahojaan design-tuotteisiin, kun asuntokin on pieni, mutta hienoa siellä tosiaan on. Fiskarsin tehtaanmyymälässä oli puukkonäyttely. Näin siellä tutun hevosvetoisen auran, joita on tehty miljoona kappaletta. Meilläkin sellainen oli. Siinä on paikka kahdelle hevoselle, mutta meillä oli vain yksi, joka joutui kovalle koetukselle, kun isä vielä sellaisella kynti, kun olin aivan pieni ja isäkin vielä jaksoi tehdä työtä - viisikymppisenä siis.

Mela-Kalle oli suomalaiseen tapaan viimeisen päälle kova tekemään työtä, mutta oli työtä tekemällä, huonoilla hermoilla, urheilulla, tupakalla ja viinalla pilannut terveytensä ja oli raakki jo viisikymppisenä. Laajentuneet keuhkot ja sydän, astma, alkolismi, huonot hermot, se tavallinen suomalaistarina. Tuo lisänimi tuli nimestä, ei hm muusta. Mutta kyllä hänellä pikkupojan mielestä oli suuri sekin, kun katsoin häntä vettä heittämässä, käsi kuuppana eteenpäin. Aivan päätalomainen asia sekin. Veden heittäminen oli sen Kallen hartaasti ja usein kuvaama. Päätalon elämän suuri nöyryytys oli, kun hän innoissaan korttiringistä astuu sivuun ja lorottaa siinä kaikkien nähden ja kylän tyttäret nauravat hänelle, sorakieliselle ja tanssitaidottomalle, köyhän mökin pojalle.

Isäni ei ollut tanssitaidoton, soitti jopa viulua nuorena. Mutta paljon hänelläkin kävi hermojen päälle, joka sitten piti hukuttaa viinaan, joka taas antoi aihetta katumiseen. Sen kummempaa noidankehää suomalainen mies ei tarvinnut. Avioelämä ei ollut sopuisaa, vaikka lapsia syntyikin seitsemän, ehkä juuri siitä syystä.

Fiskars oli hieno, mutta vähän tosin säälittää taitavat käsityöläiset ja artisaanit, kun suomalaisten kodit ovat jo niin perin täynnä. Suomalainen ostaa vain kahvit ja muutaman kymmenen euron matkamuistot. Hienoimmat designit jäävät hyllyilleen.

Kävimme myös Tammisaaressa, jossa Leijona-puisto, leikkikenttä näytti lupaavalta tuoda lapset sitten heinäkuussa, kun koko perhe tulee. Leikkikentät pakkaavat olemaan niin standardeja, mutta tässä oli käytetty hieman mielikuvitusta. Oli muutamia erikoisempia härveleitä ja kapearaiteinen juna. Rannassa on huikea vesiliukumäki. Pikkukaupungin ranta on aivan ihastuttava muutenkin.

Tytär ajoi vielä elämänsä ensimmäistä kertaa mopo-skootteria ja tykästyi, kuten olin arvannut. Uudessa autossani huusi generaattorinremmi. Kaadoin sille saamani ohjeen mukaan siirappia ja jopa lakkasi huutamasta.

Huomenna teemme museokierroksen. Amos Andersonin Söderlångvik ja Taalintehtaan tehtaanmuseo ovat helposti käytäviä, ei liian raskaita paikkoja. Hyvä että muutit sieltä korvesta, sanoi tytär taas. Olihan Keuruullakin nähtävää. Mäntän taidetarjonta oli hyvää ja oli luontokohteita. Mutta sääskiä en kaipaa. Ei pystynyt nauttimaan kesästä ulkosalla. Täällä lentelee yksinäinen sääski silloin tällöin.