Fibauksia lisää

Vaikka satoi lunta, lähdin pyörällä Kemiöön ihan kuntoilun vuoksi. Hoidin samalla työasioita. Matkalla pysäytti viimekesäinen harjoittelija autonsa ja tuli juttelemaan. Hän oli menossa hakemaan Vantaalta asti lautakuormaa. Sovimme siinä, että hän tuo meillekin keittiöön 140 m lattialautaa. Asiat kääntyivät niin, ettei se lauta niin kovin edullista ollutkaan, mutta tulipahan tehtyä. Hän oli jo kuormansa perillä ostanut, kun vasta pääsin kotiin. Kuorman purkaminen on huomenna.

Vähän sekalaisia tunteita herättää remonteerata taloa, kun ponnistuksistamme huolimatta, ei vähin ojankaivamiseni, kellariin tulee edelleen vettä. Maailma on epätäydellinen, kuten olen aina sanonut.

Kirjoitin jokin aika sitten lukuisista fibauksistani. Taas tuli mieleen seikkailuni kranaatinheittimistössä, kun tuli tieto varusmiesten onnettomuudesta Rovajärven ammunnoissa. Isohkona miehenä olin minäkin rautaa raahaamassa armeija-aikana. Ei toisaalta tarvinnut niin paljon puskissa ryömiä kuten kiväärimiesten, mutta joskus joutui kantamaan painavia kranaatinheittimen osia marsseilla ja harjoituksissa. Minua ei koskaan laitettu käsittelemään ammuksia, hyvä olikin sillä ruumiita olisi tuurillani tullut, kun nytkin meinasi. Silloinkin puhuttiin kuinka helppoa on syytää toinen ammus piippuun, vaikka entinen ei ole vielä lähtenyt. Näinhän tässä on käynyt. Kevyillä heittimillä, ammus pudotettiin piippuun ja umpinaisen putken pohjalla oleva piikki asui putoavan ammuksen nalliin ja räjäytti kranaatin matkaan. Isoissa, pyörillä kulkevissa heittimissä laukaisu tehtiin narusta laukaisulaitteesta vetäisemällä.

Minä olin muka laskija. Pitkän, laskutikkua muistuttavan kepin toiminta oli helppo oppia, samoin laskut. Aliupseerikoulun kokeissa pärjäsin hyvin, mutta käytäntö oli sitten eri juttu. Hermostuin kovapanosammunnoissa, enkä ollut skarppina. Kovassa vaneripohjassa ollut laite irtosi ja annoin päin seiniä olevia lukemia, jotka kapiainen onneksi huomasi ja tietenkin kirosi kuin turkkilainen. Sinä hetkenä olisin toivonut olevani siviilipalvelussa tai vaikka vankilassa, niin pahalta tuntui.

Kaaduinkin pyörineni tällä matkalla, putosin käsilleni ja polvilleni, eikä käynyt mitenkään. Vaikka pyörässä oli nastat, pohja oli sen verran epätasainen ja taas arvioin asiat väärin. Onneksi en tällä kertaa joudu maksamaan virhearvioinneistani.