Luonnossa ja koneen äärellä

Onpa tämä sievä kesäkaupunki. Nautin kovasti päivittäisistä lenkeistäni, jotka menevät vaihtelevan maiseman halki. Siellä on ääntä ja luonnon tuoksuja, erityisesti nyt sateen jälkeen. On rakennettua kaupunkiympäristöä, mutta myös maaseutua. Ilahduin kulleroista, lapsuuden kukista, joita täällä näkyy, Trollius Europaeus, luulen muistavani. Tuollainen nettikasviokin näyttää olevan, tosin siinä ei vielä ole kulleron kuvaa.

Kuulin radiosta, että kouluissa kerätään nettikasvioita, sen voisi yleistää muihinkin lajeihin. Kasvion voisi hyvin tehdä blogiin. Täällä on olemassaolevia kasvioita: Pukinparta, Kasvio, Liisan nettikasvio. Myös kuvasanakirjan tyyliin voi kasvion tai lajiluettelon kerätä.

Ajelin viikolla moposkootterilla ympäristössä ja mukavaahan sekin oli, sillä pääsee pidemmälle tutkimaan ympäristöä, mutta omakohtaista kävelyä tarvitsen myös. Tähän aikaan luonto on vehreimmillään, löysin hienoja teitä ja paljon pieniä jokia kahden ison lisäksi.

Jos olisi ärsyyntyväistä sorttia, voisi hiiltyä p-ralliin vai mikä se nyt on, jota käydään öisin raitilla talon ulkopuolella. Autojen basso boosterit rummuttavat taloja, ääni on melkein yhtäjaksoista, kun toinen on ohittanut, toinen astuu remmiin. Mutta se ei ole mikään suuri ongelma.

Tytärkin soitti onnellisena läpäisseensä veturinkuljettajan ajokokeenkin, nyt hänellä on aika varma työpaikka, jota tuskin viedään Kauko-Itään. Aika harva voi niin olettaa omastaan, jos sellaisen edes omistaa. Pitäisi ryhtyä autoa pakkaamaan ja hakemaan telttaa rytöläjistä, joita varastoni ovat. En ehkä jaksa ryhtyä siihen urakkaan, nukun autossa, jos tarvitsee, onhan se turvallisempaakin, ei pääse kukaan kirveen kanssa kimppuun. En varmaan jaksa ajaa sellaisia matkoja nukkumatta. Tein sen päätöksen juuri nyt. Samalla olisi tietenkin hyvä kaivella tavaroita, olen kaivannut leivänpaahdinta ja kameraa ainakin.

Tunnen samalla olleeni kovin ahkera, kun olen tuottanut niin monia artikkeleita Oppitorilleni, eri asia on sitten, voiko niitä käytännössä käyttää, kun opettaminen alkaa taas ja se alkaa jo ylihuomenna, tosin vain kahtena päivänä ennen juhannusta. Suomalaiset säästävät kehujaan; tunnen silti tehneeni huippuhyvää työtä ja nostan itse häntääni, vaikken ole saanut juuri kommentteja oikeastaan uraa uurtavasta työstäni tietokoneavusteisen mamu-opetuksen eteen (tai suunnitelmasta). Kävijöiden määrä Oppitorilla on vähentynyt kesäkauden alettua, se osoittanee, että asialla ovat olleet opettajat tai opiskelijat. Jotkut kurssit jatkuvat kesälläkin kuten omani. Minulle on luvassa tietokoneita riittävä määrä. Oikeastaan on parempi, ettei niitä ole jokaiselle, koska parityöskentelykin voi olla hedelmällistä.

Samalla tunnen, että jää paljon tekemättä, pitäisi järjestää paikkoja ja vähentää tavaroita. Yksi ongelma on erä pyykkiä, johon jäi pesuaineen hajua. Laitoin jotain väärin ja viikkasin pyykit koneesta komeroon, missä ne ovat sekaantuneet. Komerosta tulee liian voimakas pesuaineen haju, joka häiritsee. Pitäisi plokata pois, mutten jaksa, kun ulkoilu ja päiväunet, netti, lukeminen, tvKaista jne vievät ajan.

Laitanpa tähän muutamia linkkejä, vaikka varmasti niihin ollaan kyllästyneitä, mutta eihän se ole keltään pois:

Eino Vastarannan: afosinko, vitsit...

Näin netissä tällaisen, entisenä traktori- ja pilkemiehenä kiinnostaa, pysyykö kunnossa vuodesta vuoteen, naulaisia ja betonisia jätepuita pilkkoen.

Lastenlaulujen sanoja

Wikikirjasto

Islamilaisia sanoja, kun se kuitenkin edessä on.

Puhdetyöt ym

Epätavallisia maantieteellisia nimiä

Mikael Agricolan sanoja

Venäjän kieli, wikipedia

Lintuhuumoria

Merisään uskomaton kauneus. Tapasin kaverin, joka ei pidä tv:tä, tietokonetta, on näköjään aika estynyt ja peukalo keskellä kämmentä, mutta hän sanoi pitävänsä merisäästä. Onhan se: Kotka, Rankki, ohutta yläpilveä...Ja kaikki nuo merisääasemat, joista jo nimen kuulemisesta saa suolaveden roiskeita naamalleen. Tuo kaveri ei millään voisi edes kuvitellakaan lähtevänsä purjehtimaan, mutta merisää, se on poikaa.

Ehkäpä yritän nyt olla bloggaamatta ainakin pari viikkoa.