Kotiin päin

Ei sitä koskaan opi, vaikka on jo seitsemännellä kymmenellä. Laitoin kyllä pikkupojalle aurinkokreemiä, mutten itselleni ja poltin nahkani jo ensimmäisenä päivänä. Vanhempi poika pärjää kreemittä, koska on ruskettunut eikä edes helposti palavaa tyyppiä kuten punatukkainen veljensä. On pitänyt istua paita päällä. Kolmena päivänä en muistanut ottaa lehteä mukaan ja sain istua tyhjän panttina. Ihmisiä ei sovi katsoa niin tarkkaan, muutakaan ei ollut tehtävissä.

Lapset halusivat yleiselle rannalle, koska siellä on aina menemisen meininkiä ja tuttuja. Vanhempi onkin kuin kala vedessä ja löytää leikkitovereita, myös tyttöjä. Hän puhuu myös aikuisille ujostelematta. Nuorempi on hieman varautuneempi, mutta puuhailee hänkin ja juoksee muiden mukana. Ei tarvitse myöskään pelätä, että hän tekisi jotakin vaarallista. On tosi mukavaa, kun huomaa jälkikasvun olevan kilttejä ja sosiaalisia. Ei tarvitse hävetä heidän puolestaan.

Tänään äiti on kotona ja jäin pitämään vapaapäivää. Kylällä on "päivät", mutta jäin kotiin maistelemaan vävyn viinaksia. Sunnuntaina on pitkä ajomatka kotiin.

Olen tehnyt perinteisesti puusavottaa aamupäivisin, kärrännyt puita paikasta toiseen. Perhe aikoo saada puurantteen tilan vapaaksi, ajaa sinne maata ja sepeliä ja laittaa paikan autoille tai puuvajalle, vaikka se on kunnan maalla. Kukaan ei sitä tule koskaan tarvitsemaan, koska vieressä alkaa sellainen maa, johon ei voisikaan rakentaa.

Nuoremmalla on hyvä huumorintaju, tänään hulluttelimme lehden kanssa. Siellä on kaikenlaisia hauskoja kuvia, joita voi väännellä ja käännellä. Nyt talossa on paljon lehtiä ilmaiseksi, koska äiti tuo niitä junasta.

En ole kertaakaan avannut tv:tä, mutta olen lukenut lehtiä ja yrittänyt perehtyä Ruotsin tämän hetkiseen politiikkaan. Yhdessä aikakausilehdessä, nimeltään Axess, oli mielenkiintoista juttua journalistiikasta netin aikakadella. Tosin numero oli viime vuodelta. Lehti on konservatiivinen, en nyt muista mikä taho sen takana on - ei se suinkaan haittaa.

Siinä puhuttiin yhdessä käännösartikkelissa hyvin tunnistettavasti siitä kuinka lukemistyyli on netin aikakaudella muuttunut, minkä hyvin tunnistan itsessäni. Olen paljon lyhytjännitteisempi kuin vanhana itsenäni. Netissä on kuitenkin niin paljon hienoa, etten ole valmis heittämään lasta pesuveden mukana, vaikka tunnistan itsessäni, että en enää nauti yhtä paljon esimerkiksi blogeista, kuin ennen; niiden määrä on kerta kaikkiaan turruttava. Itsekään en tunne olevani mikään kovin suosittu, vaikka latauksia on yhä, vaikka olen pitänyt taukoa hieman. Uusiutumista kaipaan itsekin. Fiktiiviset jutut kiinnostaisivat, vaikka ne olisivatkin vaativia.

Edessä on tietenkin ammatillisia haasteita; kuinka saa aikaan kunnollista opiskelua kesäkuumalla ja vaikean opiskelija-aineksen kanssa, joista on aika työlästä löytää hyviä puolia.

Huomaan, että polveni eivät kestä; ikäkö siinä näyttäytyy. Ei ole mukavaa, kun huomaa paikkojen pettävän. Jos ne eivät parane, menen lääkärille, joka saattaa antaa kortisonipiikin.