Ainoa tapa laihduttaa

Vähemmän syöminen on minun käsittääkseni ainoa tapa laihduttaa, ainakin minulle. Näissä oloissa se on helppoa, mutta onko kotona sitten. Jo nyt on havaittavissa muutama sentti kavertuneessa vyötärössä, mikä innoittaa jatkamaan. Olen kyllä ennenkin yrittänyt samaa, enkä muista mikä sai minut pois kaidalta tieltä. Ehkä se, että elämässä on vain muutamia taattuja iloja. Syöminen turruttaa muut pyyteet.

Helppoa laihduttaminen ei ole, paastota ei kannata, mutta syödä vähemmän kyllä. Pitää muistuttaa itselleen, pureskele. Minua on aina vähän ärsyttänyt pitkään jäystävät ihmiset, tyhjän nyhjääjät, alitajunnassa. Minusta kaiken pitää tapahtua tehokkaasti. Tuntuu myös, että ärtynyt paksusuoli ei ole yhtä ärtynyt kuin ennen, koska se saa nyt levätä pitkiä aikoja. Mahalaukun koon pienentyminen on tekijä johon uskon.

Nyt on se haitta että syön hotellin aamiaisella liikaa, kun en voi vastustaa niitä makuja ja onhan se myös rahallisesti edullista. Aamiainen on aina sama, mutta siinä on kasviksia ja salaattia, hedelmiä, pekonia, lihapullia, monta lajia juustoa ja muita leikkeleitä. Varsinkin vasta leivottu sämpylä ja jugurtti juuri sulaneine pakastemarjoineen on maku, jota kaipaan sitten koko päivän. Oikeastaan elän sitä aamiaisnautintoa varten. Kävelen toiselle saman omistajan hotellille aamiaiselle, koska emäntä sanoi sen olevan ok. Perhehotellin oma aamiainen on tavallinen, jollaisen saisi kotonakin, kyllä silläkin pärjäisi. Siellä Almassa ei ole tungosta, sali on viihtyisä ja suuri, rautatieläisten entinen juhlasali.

Aurinko kohteli kovasti eilen, kun olin ulkona niin monta tuntia, onneksi sattui lippis mukaan. Peilistä katsoi voipunut hahmo, kun olin nukkunut ensiväsymykset pois. Helteet ovat kuulemma ohi tältä erää. Sateita luonto tosin tarvitsisi enemmän kuin aurinkoa, sitä tulee joka tapauksessa vähemmälläkin. Juhannukseen asti sataa laariin. Mustikat tarvitsisivat myös vettä.