Kiersin Kyrkösjärven, mikä tekee erään järveä kiertävän mukaan 15,6 km. Kaiken kaikkiaan kävel.in reilusti yli 2o km. Se tuntui paljon pidemmältä ja ihailen hentoja naisihmisiä ja dissidenttejä, jotka kulkevat huonoissa kengissä ja epätasaista maastoa 30 km päivässä. Oli tosi hieno reitti. En pysähtynyt istumaan. Jossakin luki kyltti järvikahvilaan, mutta en sitä löytänyt. Oli siellä mujutamia mökkejä, mutta enimmäkseen metsää. Polun varrella oli monenlaisia luontokohteita ja luontopolkukin, jota en mennyt. Polku vei eräässä kohdassa, tuntui kilometrikaupalla tiheässä luonnonsuojelumetsässä, leveänä lankkusiltana. Pitkospuut on liian vaatimaton kuvaus. Ne oli saatu sinne jälkiä jättämättä.
Polku oli niin leveä, että sitä saattoi ja saikin pyöräillä. Pyöriä sujahteli harvakseltaan ohi, mutta myös joitakin jalkamiehiä. Välillä oli viittoja laavuille ja kävin yhdessä tyhjässä ja hyväkuntoisessa. Luontopolku oli Jouppilanvuoren ulkoiluverkoston jatkeena.
Seinäjoella on hoidettu ulkoilu- ja liikunta-asiat tosi hyvin. Joka puolella on reittejä ja mukavia puistoja.
Tuo Kyrkösjärven tekojärvi kuuluu Kyrönjoen tulvat lopettaneeseen ratkaisuun, josta aikanaan on riidelty rajusti. Nyt ainakin tuo tekojärvi on miellyttävä ulkoilun ja jopa kalastuksen kannalta. Netissä kerrotaan, että kuhat ovat isoja. On siellä pari uimarantaakin. Järvi on ollut pieni suolampi. Sinne johdetaan vesi Kyrönjoesta ja päästetään takaisin pienen voimalaitoksen kautta, joka on sairaalan luona. Sairaalan luona tehtiin suuria maansiirtotöitä ja esteitä, menin sairaalan läpi, olisin mennyt kahvilaan, mutta eksyin. Olin yhtäkkiä sairaalassa, siellä luki syöpähoitoja ja röntgeniä, keuhkosairauksia. Olin tullut raikkaasta tuulesta ja auringosta toiseen maailmaan. Järven rantoja kiersivät korkeat vallit, jonka laella kulki polku, jossa tuuli vilvoittavasti. Vesi oli selvästi ympäröivää maastoa korkeammalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti