11.5.09

Piisami ja jäätikarit


Olipa mukava, kun lähdin kävelylle. Näin nimittäin piisamin läheltä, kaksikin ja eri paikoissa. Huippureitti muutenkin, golfkentän sivuitse menevää tietä, näkymät ovat Suomen parhaat, suuri virta, kymiksi kai sitä voi nimittää. Kaupunginlahden ympäri. Lahdella on lintuja vaikka millä mitalla. En lintuja erityisemmin tunne, vaikka luontoihminen olenkin olevinani. Heikko se luontopuoli taitaa olla, sillä pidän rakennetusta maisemasta. Ei villissä luonnossa kävelisi tuollaisia reittejä, kaikki olisi märkää pensaikkoa.

Joen varrella ihailin seilaavia jäitä ja rannalla sulavia. Näin vanhaksi on pitänyt elää, että ensi kertaa sellaiseenkin kiinnittää huomiota, kuinka jää sulaa tikuiksi, jääsäleiksi tai kuin tikareiksi; wirkkalan jäälasit nyt ymmärtää. Tuuli helisytteli jäitä vesissä, sai vielä kuulla konsertinkin.

Kaiken huipuksi saaren pohjoispäässä olevassa puistossa oli kivoja, aikuisten leluja, jotka sopivat varmasti myös lapsille. Oli monenlaista, kestävästä raudasta tehtyjä kuntoiluhärveleitä, jotka ovat kuin tehty esim. vanhusten tasapainojumppaan. Kerrankin on jossakin aikuisten leikkikenttä. Ne olivat ihan oikeiden kuntosalivehkeiden kaltaisia, tarkoitettu tosin kestämään kovakouraistakin käsittelyä ja ulkosalla oloa.

Kävin tänään huollattamassa autoa vielä suuremman virran rannalla, legendaarisen suurjoen. Minulla oli pyörä mukana ja käytin odotusajan ympäristöön tutustumiseen. Aivan yhtä paljon mielikuvitusta herättävä kuin kotijokikin.

Katsoin eilen ohjelmaa Walesin prinssistä. Ohjelma oli tehty arvostavasti ja Charles nousikin vielä enemmän arvoasteikollani, vaikka olenkin häntä arvostanut jo monet vuodet. Hyvää tarkoittava kuninkaallinen, joka on aika vaikeasta tilanteesta kasvanut merkittäväksi vaikuttajaksi, jolla on ihan omaa painoarvoa. Tietysti voi sanoa, että helppoahan se on kun on varallisuutta. Charles on perinteen kannalla, mutta samalla kun allekirjoitan hänen ajamansa asiat, samalla kuitenkin voin ehkä häränpyllyjä heittäen olla toistakin mieltä.

Voimalassa oli keskustelu, jossa oli mukana mm. Marketta Horn, joka oli lähdössä Espanjaan kävelemään suosittua pyhiinvaellusreittiä. Keskustelemassa oli vanhahko miestutkija, joka propagoi geenimuuntelua ja jota Marketta paheksui aivan selvästi. Minusta kuitenkin tuon miehen mielipiteet olivat kuitenkin järkeviä. Hän painotti, että lisäämällä nykytieteellä kasveihin siirtogeenejä niihin saadaan esim. kuivuudenkestävyyttä, pakkasenkestävyyttä, tehokkaampaa typen käyttöä jne jne. Tiedän kyllä, että ekoihmisten parissa tuo on lähes jumalanpilkkaa ja prinssi Charleskin sitä paheksui, olen kuitenkin geenimuuntelun kannalla. Ihminen on aika voimaton vaikuttamaan esim. talouteen ja kulutukseen, mutta kasveja hän voi jalostaa - ja on aina tehnyt ja kuten tuo tutkija sanoi ns. likaisin menetelmin. Nyt ei ole ehkä liikaa aikaa, on turvauduttava tieteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti