Aurinko sentään paistaa

Onneksi aurinko paistaa. Eilen satoi ja huomasin illalla, etten ollut käynyt kävelyllä enkä pyöräilyllä. Autoilin kyllä kaukana merellä sijaitsevaan saareen, jonne vei maantieyhteys. En edes pysäyttänyt moottoria, mutta näköaloja oli silti hyvin. Ihmeellistä ajatella, että siellä keskellä merta oli kokonainen yhdyskunta kouluineen, kauppoineen, tehtaineen ja tietysti omakotitaloineen. Niin ja rantoineneen, lintuineen ja nyt sulavine jäineen ja historioineen. En oikeastaan ole vuosiin tarkkaillut jäälohkareita, omituisia tikkuja ja säleitä.

Tytär soitti ja kertoi kuulumisia, kesken ajomatkan. Vanhempi lapsenlapsi on kovin sosiaalinen. Hänellä on paljon kavereita, mistä tietysti sopii olla onnellinen. Hän on myös oppinut lukemaan kuusivuotiaana, sekin olisi kiva nähdä ja kuulla. Menen juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Nuorempi on päiväkodissaan enemmän tyttöporukassa ja samanikäisiä poikatovereita ei juuri ole; olen kyllä nähnyt sitä halailua, minkä kohteeksi molemmat pojat joutuivat päiväkodin tyttöjen taholta, eihän sitä jaksa. Vanhempi on päässyt pakoon fritidsiin vai mikä eftis se onkaan. Vielä reilu kuukausi, niin tytär ajaa yksin sähköveturiaan. Hän joutuu aluksi ajamaan veturia, ei modernimpaa junaa, ja se on kuulemma vaikeampaa. Koulutusta jarruttamisiin ja vastaaviin on paljon.

Tytär sanoi kaipaavansa sitä "kesäparatiisia", mikä Kemiön saari oli. No varmasti täälläkin on, mutta toisenlaista. On meri ja rantoja, on kuulemma kotieläinpihakin aivan lähellä. Ihan vieressä on suuri ja moderni kauppakeskus. Olen varannut pyöriä, sillä perhe aikoo matkustaa junalla, koska rautatieläiset saavat vapaalippuja.

Tyttären perhe aikoo antaa tarjouksen pankille yhdestä kesämökistä, joka oli aikaisemmin tuttavaperheellä, mutta jossa seuraavan omistajan aikana tapahtui veriteko. Kysyin, eikö se pelota, ei kuulemma, hintaa voinee pudottaa rutkasti. Eivät he kylläkään mielestäni kesämökkiä tarvitse, koska asuvat luonnon keskellä. Se on sitä nuorten "halutaan kaikki" -ajattelua.

Kokeilen Oppitorin blogipohjan vaihtoa. Nyt juuri siinä on kaksi jykevää kuusta reunustamassa, mikä voi olla liian synkkää. Onhan se tosin suomalaista. "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" -tyyliin, kun teemana on suomen kieli. On se vain kyllä ihmeellistä, että taustakuvan voi noin vain vaihtaa liittämällä pätkän jotain koodia, josta ei tajua hevon hierakkaa.