Päivän haaste

Mietin mitä ottaisin tänään luokassa. Olen aikonut omien oppilaitteni kanssa kokeilla kaikenlaista, jos heidän kanssaan onnistuu, kenenkään kanssa ei ole ongelmia, niin kovapäisiä he ovat. Tämä Loimaan ryhmä ryhmä vaikutti aika mukavalta koekaniineiksi.

Suullisuudesta kaikki lähtee. Anglosaksit perinteisesti osaavat sivistyneen keskustelun taidot. Kyllä venäläisetkin keskustelevat, luulen, on suuria tunteita ja eleitä; heidän haukkumisen taitonsa ovat erityisen kehittyneet. Mukaan pitää vaan saada toisen huomioon ottoa, toisen asemaan asettumista ja itsensä näkemistä etäältä. Huumori ei myöskään ole pahitteksi, sellainen englantilaismielinen olisi varsinkin minun mieleeni.

Kun itse kävin työllisyyskoulutusta Ruotsissa, meillä oli erityisen antoisa esiintymistaitojen osio eko-oppaan kurssilla. Muodostettiin kaksi piiriä. Sisäpiirin piti keskustella jostakin asiasta ja ulkopiiri seurasi itse keskustelua ja antoi siitä arvostelua.

Yhdessä ihmettelin, kun olin ollut sisäpiirissä ja otin aloitteen ikään kuin johtaa ja sain kovasti kehuja. En edes muistanut koko juttua, kun toiset siihen jälkeen päin vielä viittasivat, mutta nyt se palautui. Aion yrittää jotakin samanlaista järjestelyä tänään. Olin sitä paitsi ainoa suomalainen ja ulkomaalainen ruotsalaisten keskellä.

Loimaa vaikutti illan viileydessä ja kevään vehreydessä huomattavasti miellyttävämmältä kuin aamulla väsyneenä, kun kaupunki valmistautui päivään, torimyyjät pystyttivät kojujaan nukkavierussa ympäriristössä. Kävin pissalla pusikossa keskellä toria ja odotin koska tahansa poliisin kuulutusta: Älkää liikkuko, pidätämme teidät julkisella paikialla virtsaamisesta. Sellaisestahan saa väliin lukea artikkeleita, Ruotsista joku päivä sitten.

Kurssihuoneisto ja koko talo muistutti viipurilaista Drusba -hotellia. Se oli hieman kulahtanut, tehty mahtipontiseen tyyliin. Olen matkoillani usein ihmetellyt pienyrittäjien osaa, kuinka vähäisellä asiakaskunnalla he joutuvat useinkin selviämään päivästä toiseen. Liikkeet ovat yleensä tyhjillään. Edesmennyt sisarenikin oli pienyrittäjä. Hänellä oli kemikaliokauppa Orimattilassa, seurasin oven hidasta käymistä jonkun päivää. Hänen miehellään oli tosin takahuoneessa pienkonekorjaamo, jossa kävi asiakkaita ja se toi kemikalioonkin heitä. Sisareni oli tyylikäs ja tyylitaitoinen, joten kauppa oli hyvän näköinen, mutta kilpailu oli kova pienellä paikalla. Hän oli ollut Osuuskaupan kemikaliosaston hoitajana monta vuotta ja uskalsi perustaa oman. Sitten tuli sairaus, joka vei mennessään, hän ehti myydä liikkeensä.

Kokeilin ja sain muutettua edes Oppitorin postausten otsikoiden fonttikokoa. Minua on kiusannut, kun tuossa mallissa kaikki tulee yhteen pötköön, nyt edes aihe vähän erottuu. Löysin kuvasanakirja osioon, varsinkin Englannin kuvasanakirjat, lisää nyt mm. venäläis-englantilaisia ja saksalais-englantilaisia saitteja, joita kannattaa käydä katsomassa.

Yksi havainto vielä: Minusta on mukava, kun tehdään asioita erillä ja uudella tavalla. Hotellihuoneen kylpyhuoneessa on uudenlainen vessapaperirulla, josta on rationalisoitu keskusholkki pois. Tarkoitus on, että lähes umpinainen rulla tökätään telineeseen, jossa on keskellä piikki. Näytti toimivan, ehkei ihan yhtä hyvin kuin perinteinen. Onhan toki hyvä, jos saadaan rationalisoitua tyhjää tilaa vievä holkki, jonka tekeminen on kustannuskysymys. Toisaalta tulee, toimiiko se riittävän hyvin. Mikä on koko maan investoinnin yhteishinta, jos vanhat vessapaperitelineet on vaihdettava uusiin, hyväksyvätkö ihmiset holkittomat rullat.